Sydänäkkikuolemien ja äkillisten sydänpysähdysten ilmaantuminen sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa käyneillä potilailla
Marttila, Olivia (2024)
Marttila, Olivia
2024
Lääketieteen lisensiaatin tutkinto-ohjelma - Licentiate's Programme in Medicine
Lääketieteen ja terveysteknologian tiedekunta - Faculty of Medicine and Health Technology
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-12-11
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024120910900
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024120910900
Tiivistelmä
Tässä tutkimuksessa tutkittiin sydänäkkikuolemien (SCD) ja äkillisten sydänpysähdysten (SCA) ilmaantumista sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa käyneillä potilailla sekä eriteltiin joitakin näiden tapahtumien ennustetekijöitä. SCD ja SCA ovat yleinen kuolinsyy Suomessa ja muualla maailmassa. Niiden ilmaantuvuudeksi on arvioitu noin 50–100 tapausta per 100 000 ihmistä ja sydänäkkikuolemien on arvioitu kattavan noin 6 % kaikista kuolemista länsimaissa. SCD:n ja SCA:n merkittävin riskitekijä on sepelvaltimotauti. Sen on arvioitu aiheuttavan noin 80 % sydänäkkikuolemista. Myös sydämen vajaatoiminta on merkittävä SCD:n ja SCA:n riskitekijä. SCD:n ja SCA:n ensisijaisena hoitona on elvytys, ja ilman välitöntä hoitoa ne johtavat yleensä kuolemaan. SCD- ja SCA-tapahtumia voidaan ennaltaehkäistä riskitekijöitä vähentämällä ja taustasairauksiin puuttumalla.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena. Tutkimusjoukkona olivat vuosina 2007-2018 TAYS Sydänsairaalaan sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen tulleet potilaat (n=12793), joista tutkimukseen rajautui 11659 potilasta. Potilaiden tietoja kerättiin varjoainekuvauksen aikaiselta hoitojaksolta ja seuranta-ajalta sähköisestä potilastietojärjestelmästä peräisin olevista hoitokertomuksista ja potilaiden kuolintodistuksista. Niissä olevien tapahtumakuvausten perusteella luokiteltiin tapahtumia SCD:ksi ja SCA:ksi. Tutkimuksessa huomioitiin kuolemaan johtaneiden SCA- ja SCD-tapausten lisäksi elvytyksen ansiosta eloon jääneet tapaukset, jotka täyttivät SCA:n ja SCD:n kriteerit.
Tutkimuksen potilaiden keskimääräinen seuranta-aika oli 8,8 vuotta, jonka aikana äkillisten sydänpysähdysten ilmaantuvuus oli 7,1 % ja sydänäkkikuolemien ilmaantuvuus 3,5 %. Kuolemaan johtaneiden SCA-tapausten ilmaantuvuus oli 6,2 % ja SCD-tapausten ilmaantuvuus 3,0 %. Äkilliset sydänpysähdykset kattoivat noin 18 % (n=721/3990) kaikista seuranta-aikana tapahtuneista kuolemista. SCA:n ja SCD:n ennustetekijöistä miessukupuolella, sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa löydetyllä sepelvaltimotaudilla ja korkealla iällä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys SCA:n ja SCD:n ilmaantuvuuteen. Tutkimustulos täydentää nykyistä tietoa SCA:n ja SCD:n ilmaantuvuudesta sydänsairailla potilailla länsimaisessa ympäristössä.
Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä rekisteritutkimuksena. Tutkimusjoukkona olivat vuosina 2007-2018 TAYS Sydänsairaalaan sepelvaltimoiden varjoainekuvaukseen tulleet potilaat (n=12793), joista tutkimukseen rajautui 11659 potilasta. Potilaiden tietoja kerättiin varjoainekuvauksen aikaiselta hoitojaksolta ja seuranta-ajalta sähköisestä potilastietojärjestelmästä peräisin olevista hoitokertomuksista ja potilaiden kuolintodistuksista. Niissä olevien tapahtumakuvausten perusteella luokiteltiin tapahtumia SCD:ksi ja SCA:ksi. Tutkimuksessa huomioitiin kuolemaan johtaneiden SCA- ja SCD-tapausten lisäksi elvytyksen ansiosta eloon jääneet tapaukset, jotka täyttivät SCA:n ja SCD:n kriteerit.
Tutkimuksen potilaiden keskimääräinen seuranta-aika oli 8,8 vuotta, jonka aikana äkillisten sydänpysähdysten ilmaantuvuus oli 7,1 % ja sydänäkkikuolemien ilmaantuvuus 3,5 %. Kuolemaan johtaneiden SCA-tapausten ilmaantuvuus oli 6,2 % ja SCD-tapausten ilmaantuvuus 3,0 %. Äkilliset sydänpysähdykset kattoivat noin 18 % (n=721/3990) kaikista seuranta-aikana tapahtuneista kuolemista. SCA:n ja SCD:n ennustetekijöistä miessukupuolella, sepelvaltimoiden varjoainekuvauksessa löydetyllä sepelvaltimotaudilla ja korkealla iällä havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys SCA:n ja SCD:n ilmaantuvuuteen. Tutkimustulos täydentää nykyistä tietoa SCA:n ja SCD:n ilmaantuvuudesta sydänsairailla potilailla länsimaisessa ympäristössä.