Toisen kielen oppimisen esteet ja edistäjät: Sosiaalisen ympäristön merkitys toisen kielen oppimiselle korkeakoulutettujen S2-opiskelijoiden kokemana

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tarkoituksena oli selvittää, minkälaisia ovat toisen kielen oppimista estävät ja edistävät tekijät korkeakoulutettujen S2-opiskelijoiden kokemana. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin toisen kielen oppimisen ja motivaatiotekijöiden sekä toisen kielen oppimisen ja sosiaalisen identiteetin välistä yhteyttä. Tutkimusaihe on ajankohtainen, sillä korkeakoulutettujen maahanmuuttajien määrä on kasvanut Suomessa ja heidän suomen kielen taitonsa on heikompi kuin toisen asteen koulutuksen käyneiden maahanmuuttajien.

Tutkimusaineistoni koostuu yhdeksästä haastattelusta. Haastateltavat ovat joko suorittaneet korkeakoulututkinnon Suomessa tai ulkomailla tai ovat parhaillaan suorittamassa sitä suomalaisessa korkeakoulussa. Tutkielmani teoreettinen viitekehys nojaa sosiokulttuuriseen lähestymistapaan toisen kielen oppimisesta. Keskeinen teoria tässä tutkielmassa on ekologisen kielenoppimisen teoria. Analyysimenetelmäni on sisällönanalyysi. Aineistolähtöisen sisällönanalyysin kautta selvitin toisen kielen oppimista estäviä ja edistäviä tekijöitä. Teorialähtöisen sisällönanalyysin kautta selvitin toisen kielen oppimisen ja motivaatiotekijöiden sekä toisen kielen oppimisen ja sosiaalisen identiteetin välistä yhteyttä.

Analyysini osoitti, että sosiaalisella ympäristöllä on merkittävä rooli sekä toisen kielen oppimista edistävänä että estävänä tekijänä. Korkeakoulutettujen S2-opiskelijoiden kokemana sosiaalinen ympäristö tarjosi lukuisia mahdollisuuksia kehittää kielitaitoa aidoissa vuorovaikutustilanteissa sekä luokkahuoneessa että sen ulkopuolella. Korkeakoulutetut S2-opiskelijat kokivat sosiaalisen ympäristön kuitenkin myös oppimisen esteenä vuorovaikutustilanteissa, joissa läsnä oli esimerkiksi vaikeita tunteita, sosiaalisia rooleja, ennakkoluuloja ja väärinymmärryksen pelkoa. Myös oma ja vuorovaikutuskumppanin kielitaidon taso koettiin toisen kielen oppimiseen negatiivisesti vaikuttavana tekijänä. Sellaiseksi aineistossa muotoutui erityisesti suomalaisten erinomainen englannin kielen taito.

Analyysini tulosten perusteella sosiaalisella ympäristöllä oli merkittävä rooli myös toisen kielen oppimisen ja motivaatiotekijöiden sekä toisen kielen oppimisen ja sosiaalisen identiteetin välisissä yhteyksissä. Korkeakoulutettuja maahanmuuttajia toisen kielen opiskeluun motivoi halu ymmärtää suomalaista kulttuuria, tutustua paikallisiin ihmisiin syvällisemmin ja kuulua yhteisöön. Sosiaalisen identiteetin kannalta sosiaalisen ympäristön rooli oli ristiriitainen. Toisaalta se näkyi epävarmuutena suomen kielen mahdollisuuksista ilmaista oman persoonan kannalta tärkeitä asioita vuorovaikutuksessa, yhtäältä se muodostui mahdollisuudeksi ilmaista vuorovaikutuksessa suomen kielellä asioita, joita omalla äidinkielellä on vaikeampaa tuoda ilmi.

Tutkielmani tulokset ovat linjassa aiempien tutkimusten kanssa sosiaalisen ympäristön merkityksestä toisen kielen oppimiselle. Analyysini osoitti, ettei sosiaalinen ympäristö kuitenkaan ainoastaan tukenut korkeakoulutettujen S2-opiskelijoiden toisen kielen oppimista. Tutkielmani tulokset osoittavat, ettei toisen kielen oppimista tulisi tarkastella ainoastaan sosiaalisen ympäristön tarjoamien mahdollisuuksien, vaan myös sen oppimiselle aiheuttamien esteiden kautta. Nämä tekijät on tärkeää huomioida toisen kielen opetuksen suunnittelussa ja kehittämisessä jatkossa, kun korkeakoulutettujen maahanmuuttajien määrä Suomessa todennäköisesti kasvaa.