Vihapuheen rajapinnoilla: Diskurssianalyysi vihapuheen merkityksellistämisestä Helsingin Sanomien kommenttipalstalla

Abstract

Tutkimukseni tavoitteena on selvittää, millaisia diskursseja vihapuheeseen liitetään Helsingin Sanomien kommenttipalstalla. Tarkoituksenani on tarkastella vihapuheen merkityksellistämistä sekä vihapuheeseen kohdistuvia asenteita. Vihapuhe on yhteiskunnallisesti merkittävä ja ajankohtainen ilmiö, joka usein liitetään sananvapauden kysymyksiin ja internetin aikakaudella lisääntyneeseen vihamieliseen ja polarisoivaan keskustelukulttuuriin. Vihapuheeseen liitetyt määritelmät ja merkitykset ovat kuitenkin hyvin moninaisia ja polarisoituneita sekä julkisessa että akateemisessa keskustelussa. Vihapuheen käsitteen epämääräisyys herättääkin kysymyksiä siitä, mikä ylipäätänsä nähdään viha-puheena ja miten ilmiöön suhtaudutaan. Se miten vihapuheesta puhutaan ja miten siihen suhtaudutaan voi muokata käsityksiämme siitä, millaisia puhetapoja ja normeja pidämme hyväksyttävänä julkisessa keskustelussa ja keskustelukulttuurissamme.

Käytän aineistonani Helsingin Sanomien vihapuhetta käsittelevän verkkojulkaisun kommenttipalstaa. Aineistoni koostuu 72 kommentista, joissa keskustellaan vihapuheen luonteesta ja käsitteen määrittelemisen vaikeudesta, sekä vihapuheentuottajista ja sen kohteista. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä käytän sosiaalista konstruktionismia sekä aiempaa tutkimustietoa vihapuheesta verkkoalustoilla. Lisäksi taustoitan tutkimusta käsittelemällä vihapuheen määrittelyn haastavuutta. Tarkastelen vihapuhetta sosiaalisena konstruktiona, joka muodostuu sosiaalisen vuorovaikutuksen ja siinä annettujen merkityksenantojen kautta. Analyysimenetelmäksi valitsen diskurssianalyysin.

Aineiston analyysin tuloksena löydetään kolme päädiskurssia: politisoiva diskurssi, sananvapauden diskurssi ja ky-seenalaistamisen diskurssi. Diskurssit ovat vahvasti limittäisiä ja toisiaan tukevia. Politisoivassa diskurssissa vihapuhe esitetään poliittisessa kontekstissa esiintyvänä, pääosin vaarallisena ja häiritsevänä puhetapana, jolla pyritään hiljentämään vastapuolen poliittisia näkemyksiä. Vihapuhe nähdään poliittisena välineenä, jota käytetään sekä kansallisten että kansainvälisten poliittisten agendojen levittämiseen. Sananvapauden diskurssissa vihapuhe näyttäytyy sekä vaarallisena että vähäteltynä ilmiönä riippuen siitä, kuinka absoluuttisena oikeutena sananvapaus koetaan suhteessa vihapuheeseen. Vihapuhe ilmennetään toisaalta sananvapauden rajoja venyttävänä ja toisaalta sitä rajoittavana ilmiönä jakaen sananvapauden diskurssin kahteen vastakkaiseen aladiskurssiin. Kyseenalaistamisen diskurssissa vihapuheen merkitystä vähätellään ja sen olemassa jopa paikoitellen kyseenalaistetaan. Vihapuheen käsitteen nähdään toimivan suojamuurina, jonka avulla vastakkaiset mielipiteet voidaan vaientaa leimaamalla ne haitallisiksi.