Riskienhallinta valmistavan teollisuuden strategisissa ulkoistamispäätöksissä

Abstract

Ulkoistaminen on liiketoimintastrategia, jossa yritys siirtää toimintojaan ulkopuolisen toimittajan vastuulle. Ulkoistamalla yritykset tavoittelevat yleensä kustannusten alenemista, laadun edistämistä ja joustavuuden parantamista. Usein näillä päätöksillä on kuitenkin myös strategista merkitystä. Silloin niitä varten tulisi olla oma strategiansa, joka on kehitetty yhteisymmärryksessä yrityksen pitkän aikavälin vision kanssa. Niin sanottu strateginen ulkoistaminen mahdollistaa esimerkiksi ydinosaamiseen keskittymisen, liiketoimintariskien jakamisen sekä pääsyn ulkopuoliseen erikoisosaamiseen ja innovaatioihin. Ulkoistamisprosessiin liittyy monia riskejä, joiden huomioiminen ei välttämättä aina saa tarpeeksi suurta painoarvoa. Tässä työssä riskitarkastelu keskittyy strategisen ulkoistamisen ja siihen liittyvän toimittajasuhteen hallinnan näkökulmaan.

Työssä on tarkoituksena analysoida erilaisia strategiseen ulkoistamiseen liittyviä riskejä ja niiden hallintakeinoja. Tutkielma toteutetaan kirjallisuuskatsauksena ja lähteiden hakualustoina toimivat Scopus sekä Andor-palvelut. Työn teoriaosiossa käsitellään valmistavan teollisuuden ulkoistamisen perusteita ja lähtökohtia. Tutkimusosiossa syvennytään strategisen ulkoistamisen riskeihin, niiden hallinnan keinoihin ja lopussa laajennetaan näkemys kokonaisten toimittajasuhteiden käsittelyyn riskienhallinnan näkökulmasta. Tarkastelun kohteena on riskien syntyyn vaikuttavat tekijät sekä toteutuneiden riskien merkitys yrityksen toiminnan kannalta. Myös riskien yhteisvaikutusta korostetaan.

Strategisen ulkoistamisen keskeisiin riskeihin tunnistettiin lukeutuvan ydinosaamisen ulkoistaminen, joustavuuden katoaminen, toimittajadominanssi, liikesalaisuuden vuotaminen, toimittajan muuttuminen kilpailijaksi ja hallinnan menettäminen, joilla kaikilla on toteutuessaan haitalliset vaikutukset yrityksen toimintaan. Näitä riskejä on kuitenkin mahdollista hallita erilaisin keinoin, joista mainitsemisen arvoisia ovat osaamisen vahvistaminen, toimittajien tarkka arviointi, valikoiva ulkoistaminen, sopimuksenhallinta ja yhteistyösuhteiden hallinta. Näitä keinoja ei tule tarkastella erillisinä kokonaisuuksina, vaan niitä tulee käsitellä lomittain ja yhteisymmärryksessä toistensa kanssa.

Ulkoistamisen strategisissa toimittajasuhteissa yllä lueteltujen riskien hallitsemisen lisäksi tärkeää on varmistaa, että roolien sekä vastuiden jako on tehty huolellisesti ja että luottamus sekä sitoutuminen on molemminpuolista. Lisäksi on tärkeää määritellä konfliktinratkaisumenetelmät etukäteen esimerkiksi kulttuurillisten tekijöiden aiheuttamien ristiriitojen varalle.

Työ yhdistää ulkoistamisen strategisen riskitarkastelun yhteistyösuhteiden ylläpitoon kriittisestä näkökulmasta. Tulokset ovat merkittäviä siinä mielessä, että ymmärtämällä ulkoistamiseen liittyvän strategisen riskienhallinnan roolin liiketoiminnassa, yritysten on mahdollista perustaa ja pitää yllä kestäviä ja luottamukseen perustuvia toimittajayhteistöitä, joissa yhteinen etu on priorisoituna.