Aseiden takavarikointi Turun ja Porin läänissä Suomen sodassa vuonna 1808

Abstract

Tässä tutkielmassa tutkin venäläisten määräämää aseiden takavarikointia Suomen sodan aikana Turun ja Porin läänissä vuonna 1808. Tutkielmassa käytin Kansallisarkistosta Buxhoevdenin siviilikanslian kokoelmasta digitoituna löytyviä aseiden takavarikointiluetteloita sekä kirjeitä koskien aseiden takavarikointia. Tutkielmassa kävin siviilikansliaan saapuneet aseiden takavarikointiluettelot läpi keräämällä niistä luovuttajien tiedot ja luovutetut aseet, jotta sain selville kuinka paljon aseita luovutettiin ja ketkä aseita luovuttivat. Takavarikointiluetteloiden tiedoista tarkastelin myös millaisia eroja Turun ja Porin läänin eri kihlakunnilla sekä läänin asukkailla oli aseiden luovutuksessa.

Tutkielman toisessa osassa tutkin myös millaisia retorisia keinoja käytettiin aseiden takavarikoinnin perusteluissa sekä sen nopeuttamisessa että aseiden takavarikoinnin hitaan etenemisen perustelussa. Tarkasteluun olen ottanut venäläiskenraali Friedrich Wilhelm von Buxhoevdenin 28. toukokuuta vuonna 1808 määräämän aseiden takavarikointikuulutuksen sekä hänen lähettämänsä kirjeet Turun piispalle Jakob Tengströmille että Turun ja Porin maaherralle Knut von Troilille. Retorisessa analyysissa käytetään Arja Jokisen teoksessa Diskurssianalyysi — Teoriat, peruskäsitteet ja käyttö (2016) esittelemiä retorisia keinoja.

Aineistot läpi käytyäni selvisi, että eniten aseita luovutti talonpoikaisto ja muut rahvaaseen kuuluvat, kuten aseiden takavarikointikuulutuksessa määrättiin. Kuitenkin aineistoissa esiintyi monta aatelistoon, papistoon ja porvaristoon kuuluvaa, vaikka heidän ei olisi kuulunut luovuttaa aseita venäläisille. Näihin kolmeen säätyyn kuuluvat luovuttivat kuitenkin keskimäärin enemmän aseita kuin talonpoikaisto ja muu rahvas. Täten näyttää siltä, että mitä varakkaampi ja korkea-asemaisempi aseiden luovuttaja oli, sitä enemmän hän omisti aseita. Oletettu vauraus näkyi myös säätyjen sisällä, sillä talonpoikaistoon kuuluvat ratsutilat luovuttivat selkeästi enemmän aseita kuin mitä muu talonpoikaisto. Turun ja Porin läänin kihlakuntien välillä oli myös pieniä eroja, sillä sisämaisempi Ylä-Satakunnan yläosan kihlakunta luovutti keskimäärin vähemmän aseita kuin muut kihlakunnat. Varallisuus voi siis täten näkyä myös tässä, koska sisämaa oli tuolloin köyhempi kuin vauraampi rannikko.

Retorisina keinoina Buxhoevden ja von Troil molemmat kuvailivat omaa toimintaansa positiivisesti, kun taas molemmat kuvailivat kielteisesti haitallisina pitämiään asioita. Buxhoevden kuvaili kielteisesti suomalaisväestön tekemään kapinointia ja siihen osallistuvia, ja von Troil taas kuvaili kielteisesti Turun ja Porin läänin virkamiesten tehtävien laajuutta ja raskautta.