Vammaisen lapsen osallisuuden toteutuminen perusopetuksessa yhdenvertaisuuden näkökulmasta

Abstract

Vammaiset lapset kohtaavat usein merkittävää syrjintää perusopetuksessa, eikä jokaiselle vammaiselle lapselle YK:n vammaisyleissopimuksessa turvattu oikeus yhdenvertaiseen osallisuuteen sekä inklusiiviseen opetukseen pääse täten toteutumaan täysimääräisellä tavalla. Vammaiset lapset eivät voi saada yhdenvertaista opetusta tai päästä osallisiksi kouluyhteisössä, jos heiltä esimerkiksi evätään yhdenvertaista osallisuutta turvaavat kohtuulliset mukautukset tai jos oppilaitos tai opetusmateriaalit eivät ole lapsen tarpeiden vaatimalla tavalla esteettömät tai saavutettavat. Vammaisen lapsen oikeus osallisuuteen ja koulutukseen vaarantuu myös, jos hän ei saa tarvitsemiaan koulukuljetus- tai avustuspalveluita.

Tutkielma selvittää millaisia ovat ne velvoitteet, joita YK:n vammaisyleissopimus asettaa niin lainsäätäjille kuin viranomaisillekin perusopetuksen yhdenvertaisen osallisuuden ja inklusiivisuuden kannalta. Lisäksi tarkastellaan, minkälaisia velvollisuuksia YK:n vammaisyleissopimuksen 24 artikla, eli vammaisten henkilöiden oikeus koulutukseen kohdistaa koulutuksen järjestäjään sekä oppilaitokseen kohtuullisia mukautuksia toteutettaessa. Tutkielma selventää myös niitä yhdenvertaisen osallisuuden sekä inkluusion toteutumisen oikeudellisia ongelmia, joita vammaiset lapset koulutuksessaan kohtaavat.

YK:n vammaisyleissopimuksen velvoittavuus ulottuu niin lainsäätäjiin kuin kaikkeen viranomaistoimintaankin. Lainsäätäjillä on sopimuksen osalta vahva velvoittavuus toteuttaa kansalliseen lainsäädäntöön sellaiset muutokset, että se vastaa yleissopimuksen vaatimuksiin. Yleisimmät ongelmat vammaisten henkilöiden koulutuksellisten oikeuksien toteutumisessa johtuvat puutteellisesta kansallisesta lainsäädännöstä, jota omalta osaltaan aiheuttaa jo lainvalmisteluvaiheessa toteutettu puutteellinen vaikutusarviointi esimerkiksi lasten sekä vammaisten henkilöiden oikeuksien osalta.

Viranomaisten sekä tuomioistuinten osalta lasten koulutuksellisia oikeuksia käsittelevissä tapauksissa on välttämätöntä tarkastella lapsen edun periaatteen toteutumista. Tarkasteltu oikeuskäytäntö osoittaa lapsen edun huomioimisen olevan puutteellista. Kohtuullisten mukautusten osalta koulutuksen järjestäjän tulee tunnistaa mukautusten merkitys vammaisen lapsen osallisuuden sekä koulutuksellisten oikeuksien toteutumisessa sekä ymmärrettävä velvollisuutensa toteuttaa mukautus ensisijaisesti lapsen henkilökohtaisten tarpeiden perusteella. Kohtuullisten mukautusten soveltaminen etenkin koulukuljetustapauksiin aiheuttaa merkittäviä haasteita kunnissa, sillä päätökset tehdään usein vain perusopetuslain koulumatkapykälän nojalla, eikä yhdenvertaisuuslain 15 §:n velvollisuutta kohtuullisiin mukautuksiin tunnisteta. Omalta osaltaan soveltamisen haasteita lisää hajanainen lainsäädäntö.

Niin kansainväliseen kuin suomalaiseenkin lainsäädäntöön tulisi toteuttaa muutoksia sekä lisäyksiä, jotta vammaisten lasten oikeus yhdenvertaiseen osallisuuteen sekä inklusiiviseen perusopetukseen voisi tulevaisuudessa toteutua paremmin ja tehokkaammin. Muun muassa käsitteiden määrittelyjä olisi aiheellista lisätä lakiin tai tarkentaa, hajanaista sääntelyä nivoa yhteen selkeämmin hahmotettavaan muotoon sekä esteettömyyden ja saavutettavuuden laiminlyönnistä tulisi säätää syrjintänä. Lainsäätäjille, viranomaisille sekä koulutuksen järjestäjille tulisi kirkastaa YK:n vammaisyleissopimuksen sisältöä sekä muistuttaa sen velvoittavuudesta vammaisen lapsen osallisuuden sekä inklusiivisen perusopetuksen toteutumisessa. Myös opetushenkilöstöltä edellytetään osaamistason nousua yhdenvertaisuus- sekä inkluusiokysymyksissä. Tämä voidaan turvata rahoituksella, jonka avulla opetushenkilöstölle voidaan järjestää koulutusta aiheen tiimoilta.