Hybridisti työskentelevien työntekijöiden kokemat erot kasvokkaisessa ja teknologiavälitteisessä vuorovaikutusympäristössä

Abstract

Koronapandemia lisäsi etätyötä tekevien työntekijöiden määrää lähes yhdessä yössä ja nopeutti muutosta työtavoissa muuttaen niitä pysyvästi. Pandemia-aikana etätöihin oli siirryttävä paikoin pakon edessä, ja kun teknologiat ja etätyökäytännöt opittiin, jäivät ne elämään pandemian akuutin vaiheen loputtuakin. Etä- ja hybridityöskentely on siis lisääntynyt huomattavasi sellaisilla aloilla, joilla se on mahdollista, ja nykyisin hybridisti työskentely on monille arkipäivää.

Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella hybridityöntekijöiden kokemuksia kasvokkaisen ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen eroista. Konteksti, jossa kokemuksia tarkastellaan, on hybridisti työskentelevä asiantuntijaorganisaatio. Tutkimusongelma on: Miten hybridityöntekijät kokevat työyhteisön kasvokkaisen ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen ja sen erot?

Tutkielma toteutettiin monimenetelmäisenä tutkimuksena, jossa yhdistettiin kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tutkimus. Aineistonkeruumenetelmä oli kysely, jossa oli sekä kvantitatiivinen että kvalitatiivinen osuus, ja aineisto analysoitiinkin kahdessa osassa, kahta eri menetelmää hyödyntäen. Loppuun saakka täytettyjä vastauksia saatiin 72. Tutkielman aineisto koostui sekä kvantitatiivisesta että kvalitatiivisesta osuudesta, joten aineisto analysoitiin kahdessa osassa, kahta eri menetelmää hyödyntäen. Kvantitatiivinen aineisto analysoitiin kahden riippuvan otoksen t-testillä IBM SPSS Statistics -ohjelmalla. Kvalitatiivinen aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmällä.

Tutkielman kvantitatiiviset tulokset osoittavat lähes säännönmukaisesti, että kasvokkainen vuorovaikutus koetaan myönteisemmäksi kuin teknologiavälitteinen vuorovaikutus. Kvalitatiiviset tulokset tukevat tuloksia. Merkittävin teknologiavälitteisessä ja kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa koettu ero oli vapaamuotoisessa vuorovaikutuksessa. Muita tutkielman päätuloksia olivat erot yhteenkuuluvuuden ja läheisyyden kokemuksissa, suhteiden muodostamisessa, ideoinnissa, vuorovaikutuksen laadussa sekä ongelmanratkaisussa, jotka kaikki koettiin myönteisempinä vuorovaikutuksen näkökulmasta lähityössä. Keskittymistä vaativissa tehtävissä sekä tehokkaan vuorovaikutuksen osalta teknologiavälitteinen vuorovaikutus ja etätyö koettiin myönteisempinä.

Tutkielman tuottaman tiedon avulla pystytään vahvistamaan aiempaa tuoretta tutkimusta aiheesta ja näin lisäämään ymmärrystä eroista kasvokkaisessa ja teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa. Tuloksia voidaan hyödyntää vuorovaikutuksen parantamiseksi työpaikoilla, joilla tehdään hybridityötä.