Rahoitusalan päästöt ja yritysten arvostus : Tuloksia kehittyneistä maista

Abstract

Tutkielman tavoitteena on analysoida empiirisesti rahoitusalan päästöjen ja markkina-arvon välistä suhdetta vapaaehtoisen päästöjen raportoinnin kontekstissa. Tutkielman empiirisessä osiossa tutkitaan markkina-arvoa kahden eri tunnusluvun avulla, kun taas päästöjä tutkitaan niiden määrän ja intensiivisyyden kautta. Markkina-arvoa tutkitaan sen absoluuttisen määrän sekä markkina-arvon ja kirjanpidollisten nettovarojen suhteen näkökulmasta (MTB). Päästöt jaetaan tutkielmassa scope 1 -ja 2 -päästöjen yhteismäärään (toimiston ja sähkönkulutuksen aiheuttamat päästöt) sekä scope 3 -päästöihin (arvoketjujen epäsuorat päästöt, kuten rahoitusalalla sijoitusten päästöt). Analyysi suoritetaan kiinteiden vaikutusten regressiomallilla. Tutkielman perusjoukkona toimii kehittyneiden maiden listatut rahoitusyritykset, joita tutkitaan aikavälillä 2019–2023.

Tutkielmassa saadaan selville, että markkina-arvon ja päästöjen määrän väliltä löytyy positiivisia ja negatiivisia suhteita riippuen päästöjen kategoriasta. Scope 3 -päästöjen ja markkina-arvon välillä on negatiivinen suhde, kun taas scope 1 -ja scope 2 -päästöjen yhteismäärän ja markkina-arvon välillä on positiivinen suhde. Yrityksen arvostuksen ja päästöintensiivisyyden välistä suhdetta tutkiessa löydetään positiivinen suhde scope 3 -intensiivisyyden kannalta. Tutkielman tulokset viittaavat siis siihen, että itse scope 3 -päästöjen määrä on mahdollisesti sijoittajille hiili-intensiivisyyttä parempi indikaattori yrityksen sisältämistä ympäristöriskeistä verrattuna yrityksen hiili-intensiivisyyteen.

Mahdollisia jatkotutkimusaiheita ovat kehittyneiden maiden rahoitusyritysten vapaaehtoisen päästöjen raportoinnin ja markkina-arvon yhteyden tutkiminen, sekä samanlainen päästöjen ja yrityksen arvostuksen välisten suhteiden tutkiminen pakollisen päästöjen raportoinnin kontekstissa. Tutkielmassa ei perehdytä itse vapaaehtoisen päästöjen raportoinnin ja markkina-arvon väliseen yhteyteen, joiden välillä voisi olla mahdollisesti suurempi yhteys kuin päästöjen ja markkina-arvon välillä, mikä tekee aiheesta mielenkiintoisen jatkotutkimuskohteen. Tutkielman tulokset ovat raportoinnillisen epävarmuuden kannalta vähemmän luotettavia verrattuna siihen, jos yritysten päästötiedot olisivat riippumattomasti varmennettuja. Tämän takia pakollisen päästöjen raportoinnin kontekstissa voisi saada luotettavampia tuloksia sijoittajien suhtautumisesta yritysten ympäristöriskeihin, kun päästötiedot olisivat riippumattomasti varmennettuja.