Kestävyysraportointidirektiivin tuomat muutokset ja vaikutukset yritysten vastuullisuustoimintaan

Abstract

Yritysten vastuullisuustoimet, kuten päästövaikutusten vähentäminen, tasa-arvon edistäminen ja eettisten ohjeiden mukaisesti toimiminen, ovat saaneet yhä enemmän huomiota yritysten toiminnassa. Vastuullisuustietojen julkaisu on noussut tärkeäksi osaksi yritysten raportointivaatimuksia ja useat yritykset julkaisevat toimintansa ympäristövastuuseen ja sosiaaliseen vastuuseen liittyviä tietoja. Kiinnostus ja tarve vastuullisuustiedolle on lisääntynyt, mutta yhä suuri osa tästä tiedosta, sen julkaisemisesta ja siitä viestimisestä on vapaaehtoista. Monet alueet ovat lisänneet vastuullisuusraportointiin liittyvää sääntelyä. Esimerkkinä tällaisesta sääntelystä on Euroopan unionin kestävyysraportointidirektiivi, jonka odotetaan lisäävän vastuullisuustiedon ja -raportoinnin läpinäkyvyyttä, tietojen vertailukelpoisuutta sekä yhdenmukaistavan raportointikäytäntöjä.

Tutkielmassa tarkastellaan kestävyysraportoinnin tuomia muutoksia yritysvastuukirjallisuuden, legitimiteettiteorian ja sidosryhmäteorian pohjalta. Legitimiteetti- ja sidosryhmäteoria ovat vastuullisuusraportointitutkimuksessa käytettyjä vallitsevia teorioita. Teorioiden mukaan yritysten vastuullisuustoimet ja -raportointi pohjautuvat esimerkiksi yrityksen pyrkimykselle parantaa mainetta ja vahvistaa toiminnan legitimiteettiä. Legitimiteettiteorian mukaisesti yritykset pyrkivät vastaamaan yhteiskunnan odotuksiin ja siellä esiintyviin normeihin. Kestävyysraportointi on yksi keino yritykselle vahvistaa toimintansa legitimiteettiä erityisesti sidosryhmien silmissä ja sitä voidaan tarkastella yrityksen keinona tarjota tietoa vastuullisuustoimista sidosryhmille. Yritysvastuun näkökulmasta yrityksen yhtenä tarkoituksena on vastata yhteiskunnan ja sidosryhmien odotuksiin. Tämä tutkimus täydentää aiempaa vastuullisuusraportointikirjallisuutta tarkastelemalla yritysten valmistautumista kestävyysraportointidirektiivin voimaantuloon yritysten vastuullisuustoimien näkökulmasta. Tässä Pro PK-Pilvipalvelut Oy:lle toimeksiantona tehdyssä pro gradu -tutkielmassa tavoitteena on selvittää, miten yritykset ovat valmistautuneet kestävyysraportointidirektiivin voimaantuloon ja millaisia muutoksia direktiivin voimaantulo tuo yrityksen vastuullisuustoimiin.

Tutkimus on toteutettu laadullisena tutkimuksena, jossa empiirisen aineiston muodostavaa kahdeksan puolistrukturoitua haastattelua. Haastateltavat ovat valikoituneet tutkimukseen mukaan perustuen heidän ymmärrykseensä ja rooliinsa yrityksen kestävyysraportointitoiminnoissa. Haastateltavat työskentelevät yrityksissä, joita kestävyysraportointidirektiivi tulee velvoittamaan tai kestävyysraportointia tekevien yritysten toimitusketjuissa toimivissa yrityksissä. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa toimii aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka pohjalta aineisto on teemoiteltu.

Tutkimuksen tuloksena kuvataan yritysten tapaa ymmärtää vastuullisuutta, yritysten valmistautumista kestävyysraportointiin ja siihen kohdistuvia odotuksia sekä raportoinnin tuomia keskeisiä muutoksia. Yritysten vastuullisuusteemoissa korostuvat laajasti useat eri teemat, joista tärkeimpinä näkyivät resurssien käyttöön ja tuotekehitykseen liittyvät teemat, oman työvoiman ja arvoketjun työvoiman hallinta sekä johdon rooli kestävyysraportointiteemojen ymmärtämisessä. Kestävyysraportoinnin tuomana muutoksena näkyy sidosryhmien korostunut rooli kestävyysraportin hyödyntäjinä. Sidosryhmien merkitys korostuu myös asiakassuhteiden luomisessa, toimitusketjun hallinnassa, riskienhallinnassa ja yhteistyössä. Yritysten sisäisiä muutoksia kestävyysraportointi tuo henkilöstön ja sidosryhmien kouluttamiseen, kestävyystoimien integroimiseen koko organisaatioon sekä resurssien kohdentamiseen. Ulkoisena muutoksena tutkimuksessa on tunnistettu kestävyysraportin varmentaminen.

Kestävyysraportointidirektiivi nähdään yrityksissä vastuullisuustoimintojen kannalta mielekkäänä muutoksena. Tutkimuksen johtopäätökset yritysten odotuksista raportointia kohtaan tukevat kirjallisuudessa esiin nostettuja kestävyysraportoinnin tavoitteita kuten raportoinnin yhtenäistämistä, systematisointia sekä vertailukelpoisuutta. Toisaalta tutkimuksen johtopäätöksissä nousee esiin huoli raportoinnin kustannuksista ja sen vaatimista resursseista. Yhtenä tutkimuksen johtopäätöksenä voidaan todeta, että vastuullisuuden integroiminen osaksi yrityksen toimia on yksi kestävyysraportoinnin tavoitteista ja vaatimuksista. Tutkimuksen johtopäätöksissä korostuu yhteistyön merkitys yritysten sisäisten ja ulkoisten sidosryhmien kanssa yritysten valmistautuessa kestävyysraportointiin.