”Sehän on aika hullua, että me aika paljon luotetaan sen fikserin käsiin itsemme siellä”: Helsingin Sanomien journalistien ja fiksereiden väliset työroolijaot ja luottamussuhteet Ukrainan sodasta raportoitaessa

Abstract

Tässä kandidaatintutkielmassa tutkin, miten Helsingin Sanomien journalistit suhtautuvat heitä Ukrainan sodasta raportoimisessa avustaviin fiksereihin. Tavoitteenani on selvittää, miten journalistit näkevät omat ja fikserin työroolit sekä niiden rajat. Lisäksi tarkastelen sitä, mistä asioista journalistit kokevat ammatillisen ja henkilötason luottamuksen rakentuvan suhteessaan fiksereihin.

Tutkielmani kirjallisuuskatsauksessa esittelen fikserin, laskuvarjojournalismin sekä sotajournalismin käsitteet, tarkastelen olemassa olevaa kirjallisuutta fiksereiden työnkuvasta ja asemasta ja taustoitan lopuksi suomalaisen Ukraina-journalismin motiiveja. Tutkimusmetodinani käytän puolistrukturoitua haastattelututkimusta. Haastattelin tutkielmaani varten kolmea Helsingin Sanomien journalistia, jotka ovat käyneet Ukrainassa useamman kerran Venäjän hyökkäyssodan aikana. Analysoin syntynyttä litteraattiaineistoa teemoittelun keinoin tunnistaen ja vertaillen vastauksissa toistuneita seikkoja neljän pääteeman alla.

Teema 1 sivuaa journalistien selkeitä käsityksiä siitä, millainen hyvä fikseri heidän mielestään on. Fikseriltä odotetaan ihannetapauksessa hyvin monipuolista pätevyyttä journalistisesta ymmärryksestä ja tulkkaustaidoista käytännön ja inhimillisen tason taitoihin. Teemasta 2 käy ilmi, että journalistit kokivat fiksereiden olevan samaan aikaan erittäin keskeinen osa toimittajasta, kuvaajasta ja fikseristä koostuvaa pientä työryhmää, jossa välit olivat varsin suorat, mutta kuitenkin vain apurin asemassa lopullisen juttuun vaikuttamisessa. Haastatelluilla journalisteilla oli eriäviä näkemyksiä siitä, kuuluisiko fikseri mainita valmiissa artikkelissa.

Teeman 3 yhteydessä totean, että journalistien luottamus fiksereihin on yleisesti ottaen korkeaa, mutta sitä arvioidaan jatkuvasti muuttuvissa tilanteissa. Työssä sota-alueella korostuvat fikserin tehokas ja rehellinen työtapa, läpinäkyvä tulkkaus sekä kyky arvioida turvallisuutta. Journalistit myös korostavat omaa vastuutaan luottamuksen syntymisessä. Teemassa 4 käsittelen henkilökemioiden ja tunnetaitojen merkitystä suhteen rakentumisessa ja yhteistyön onnistumisessa. Journalistit ylläpitävät suhteita moniin entisiin fiksereihinsä ja tuntevat suurta empatiaa heitä kohtaan. Kaikkiaan tutkimuskysymysten valossa journalistien suhde fiksereihin on kunnioittava ja välitön, mutta roolien välillä on selkeä raja ja luottamus on jatkuvan kriittisen tarkastelun alla.