Ilmastokasvatus suomalaisessa varhaiskasvatuksessa: Määritelmät, menetelmät ja esteet

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisessa varhaiskasvatuksessa toteutettavaa ilmastokasvatusta. Tarkastelun kohteena ovat varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevien ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijoiden näkemykset ja kokemukset ilmastokasvatuksesta varhaiskasvatuksen kontekstissa. Näiden näkemysten ja kokemusten esiin tuomiseksi selvitetään, millä tavoin tutkimukseen osallistuneet määrittelevät ilmastokasvatuksen varhaiskasvatuksessa, mitä menetelmiä varhaiskasvatuksen ilmastokasvatuksessa käytetään ja mitkä tekijät toimivat ilmastokasvatuksen toteuttamisen esteinä.

Tutkimusaineisto kerättiin verkkokyselyn kautta. Verkkokysely sisälsi osallistujien taustatietoja ja ilmastokasvatukseen liittyviä avoimia kysymyksiä. Kysely jaettiin osallistujille sosiaalista mediaa ja muita verkostoja hyödyntäen. Tutkimusaineisto oli monipuolista ja runsasta, vaikka kyselyn osallistujamäärä jäi pieneksi. Tutkimuskyselyyn vastasi yhteensä 17 varhaiskasvatuksen opettajana työskentelevää henkilöä ja varhaiskasvatuksen opettajaopiskelijaa. Kaikilla vastanneilla opiskelijoilla oli työkokemusta varhaiskasvatuksen opettajan tehtävistä, jonka takia aineistoa käsiteltiin yhtenäisenä.

Tutkimus tehtiin laadullisena tutkimuksena, jossa tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston analysoinnissa hyödynnettiin muun muassa teemoittelua. Taustateoriana toimivat aiemmat kotimaiset ja kansainväliset varhaiskasvatuksen ilmastokasvatusta käsittelevät vertaisarvioidut tutkimukset ja julkaisut. Tärkeänä taustateoriana toimi myös ilmastokasvatuksen kokonaisvaltainen polkupyörämalli.

Varhaiskasvatuksen ilmastokasvatus saa vastaajilta monenlaisia määritelmiä. Yksikään määritelmä ei ole täysin samanlainen toisen kanssa. Kaikissa määritelmissä kuitenkin esiintyy yhteneväisyyksiä teoriataustan kanssa, jossa ilmastokasvatukseen sisältyy muun muassa ympäristökasvatus, kestävä kehitys ja kierrätys. Epäselväksi jää, osaavatko kaikki osallistujat yhdistää ilmastokasvatuksen ilmastonmuutokseen. Varhaiskasvatuksen ilmastokasvatuksessa käytettävät menetelmät ovat monipuolisia ja suurelta osin myös linjassa aiempia tutkimusten kanssa. Suurimmaksi teemaksi menetelmien osalta nousi kestävä kehitys ja kierrätys. Merkittävimpiä esteitä ilmastokasvatuksen toteuttamiselle ovat tämän tutkimuksen mukaan opettajan oma tietämättömyys, työyhteisön ja työkavereiden vastustus, pelko lasten ilmastoahdistuksesta sekä ajan puute.

Tutkimusaineiston ollessa pieni tutkimuksen tuloksia ei voida yleistää. Tulosten perusteella voitaneen kuitenkin sanoa, että ilmastokasvatus on tutkimukseen vastanneille varhaiskasvatuksen opettajana toimiville henkilöille tärkeä asia. Ilmastokasvatus on tärkeä saada mukaan varhaiskasvatusta ohjaaviin asiakirjoihin ja osaksi varhaiskasvatuksen opettajan opintoja. Aihe kaipaa vielä lisää tutkimusta, johon tulisi saada osallistutettua laajempi otanta varhaiskasvatuksen opettajia. Tämän tutkielman tuloksista varhaiskasvatuksen opettajat voivat saada ymmärrystä ilmastokasvatuksesta ja työkaluja omaan ilmastokasvatuksen opetukseensa.