”Tuntui, ettei romaani kertonut enää hänestä, vaan hän romaanista” : Autofiktio, metafiktio ja työttömyys Ossi Nymanin romaanissa Röyhkeys

Abstract

Pro gradu- tutkielmassani tarkastelen Ossi Nymanin esikoisteosta Röyhkeys (2017). Romaanin ilmestyessä Nyman aiheutti kohun kertoessaan Helsingin Sanomien haastattelussa, että on tarkoituksellisesti pysynyt poissa työelämästä ja elää työttömyystuella. Lehtijutun lanseeraama ”ideologinen työttömyys” oli pitkään puheenaiheena lehdissä ja internetin keskustelupalstoilla, mutta Nymanin esikoisromaani jäi tämän kaiken mediakohun alle. Jos romaaniin viitattiin, sitä tulkittiin yllättävän omaelämäkerrallisesti, vaikka jo kirjan takakannessa on maininta autofiktiosta. Tässä tutkielmassa tarkastelen lähemmin kyseistä teosta ja kysyn, voidaanko teosta lukea niin mimeettisesti, kuin sen vastaotosta voisi ymmärtää. Tutkielmassani teen Röyhkeydestä autofiktiivisen ja metafiktiivisen analyysin, vertaan näitä tulkintoja ja selvitän, mikä on niiden suhde toisiinsa. Tutkimuskysymykseni on miten autofiktiivinen ja metafiktiivinen luenta suhteutuvat toisiinsa Röyhkeydessä? Tähän vastatakseni vastaan ensin kahteen osakysymykseen omissa analyysiluvuissaan: Millainen on Röyhkeyden autofiktiivinen analyysi? Entä millainen sen metafiktiivinen analyysi? Autofiktiivisen luennan motiivi on helposti perusteltavissa, sillä sen monet paratekstit asettavat Röyhkeyden autofiktiokirjallisuuden lajiin. Autofiktiivisen luennan analyysin tukena käytän Suomessa autofiktiota tutkineen Päivi Koiviston mittavaa teoriakirjallisuutta aiheesta, erityisesti hänen väitöskirjaansa Elämästä autofiktioksi: Lajitradition jäljillä Pirkko Saision romaanisarjassa Pienin yhteinen jaettava, Vastavalo ja Punainen erokirja (2011). Autofiktiivisen luennan tukena on myös Sergei Doubrovskyn autofiktion määritelmä sekä Philippe Lejeunen tutkimus omaelämäkerrallisuudesta. Tulen osoittamaan, että Röyhkeyden autofiktiossa painottuu nimenomaan fiktio ja tarkastelenkin autofiktiivisen luennan yhteydessä erilaisia fiktion keinoja, joita teos käyttää hämärtääkseen omaelämäkerrallisuuttaan. Analysoin teosta kertomustieteellisin käsittein, joita ovat epäluotettava kertoja, vastakerronta ja epäkerronta. Teos myös hämmentää lukijaa monilla eri henkilöhahmoilla, joilla on yhtäläisyyksiä niin kirjan päähenkilöön kuin Ossi Nymaniin. Tarkastelen tätä jakautumista autofiktion yhteydessä. Metafiiktiivisen luennan motivoi teoksen muoto. Loppuaan kohden Röyhkeys alkaa entistä enemmän viitata omaan rakentumiseensa, tekijäänsä ja asemaansa fiktiivisenä teoksena. Tarkastelen romaania Patricia Waughin metafiktiokäsityksen läpi, jonka hän esittää tutkimuksessaan Metafiction (1985). Waughin mukaan romaanin paljastaessa lukijalle oman rakentumisensa, se kehottaa lukijaa tarkastelemaan todellisuuden rakentumista. Ollessaan itsestään tietoinen ja yhteiskunnallinen, Röyhkeys on erittäin hyvä kohde Waughanin teorialle. Metafiktiivistä tutkimusta on Suomessa tehnyt Mika Hallila, jonka tutkimus on myös oman tulkintani tukena. Väitöskirjassaan Metafiktion käsite: teoreettinen, kontekstuaalinen ja historiallinen tutkimus Hallila kategorisoi metafiktion kolme romaaniteoreettista tunnusta, joita tarkastelen kohdeteoksessani. Yhteen näistä tunnuksista liittyy olennaisesti teosten sisäiset peilirakenteet, mise en abyme, joita myös Röyhkeydestä löytyy. Peilirakenteita on tutkinut Lucien Dällenbach ja Suomessa Dällenbachin tutkimusten pohjalta Anna Makkonen. Röyhkeys on erittäin kompleksinen ja monitasoinen, omaa rakentumistaan ja fiktiivisyyttään painottava romaani, jota on erittäin harhaanjohtavaa tulkita vain mimeettisestä, omaelämäkerrallisesta näkökulmasta. Teos käyttää erilaisia fiktiivisiä elementtejä, jotka hämärtävät todellisten ainesten ja fiktion rajaa, eikä lukija voi olla varma, mikä on totta ja mikä ei. Teos jättääkin lukijan autofiktiolle tyypilliselle faktan ja fiktion rajaseudulle. Monet teoksen pienet erikoisuudet, poikkeamat ja ristiriitaisuudet viittaavat juuri sen sepitettyyn luonteeseen. Tutkimukseni osoittaa, ettei Röyhkeys saanut aikalaisvastaanotossaan sille kuuluvaa huomiota teknisestä taituruudestaan, vaan vastaanotossa huomioitiin enemmän tekijän Ossi Nymanin mielipiteet, joiden kautta teostakin tulkittiin.