Analyysi Haaviston ja Stubbin argumentaatiosta vuoden 2024 presidentinvaaleissa

Abstract

Tämän kandidaatintutkielman tarkoituksena on tarkastella vuoden 2024 presidentinvaalien argumentaatiota. Tutkielmassa pyritään selvittämään, millaisia argumentaatiotekniikoita presidenttiehdokkaat Pekka Haavisto ja Alexander Stubb käyttävät vaaliohjelmissa vakuuttaessaan yleisölle omia näkemyksiään. Tutkielman viitekehys rakentuu poliittisesta edustamisesta ja politiikan henkilöitymisestä. Viitekehyksen merkitys korostuu televisioiduissa vaaliohjelmissa, koska keskustelutilaisuudet lähetetään yleisölle suorana ja keskustelun teemoihin varautuminen on ennalta hankalaa. Aineistona käytetään kolmea Ylen välittämää vaaliohjelmaa, joista yksi on suuri vaalikeskustelu, johon osallistuu yhdeksän presidenttiehdokasta. Kaksi muuta aineistona käytettävää vaaliohjelmaa ovat presidenttiväittelyitä, johon osallistuvat vain toiselle kierrokselle edenneet presidenttiehdokkaat Haavisto ja Stubb. Aineiston keruu on suoritettu litteroimalla vaaliohjelmista molempien presidenttiehdokkaiden kaikki puheenvuorot, jonka jälkeen niistä on etsitty Perelmanin argumentaatioteorian mukaisia argumentointitekniikoita.

Tutkimusmenetelmänä käytettiin Chaim Perelmanin argumentaatioteoriaa, joka käsittää argumentaation lähtökohdat ja tekniikat. Argumentaatioteorialla havainnoitiin, millaisia sidosmuotoisia argumentaatiotekniikoita presidenttiehdokkaat käyttivät vaaliohjelmissa. Argumentaatioanalyysia varten muodostettiin seuraava tutkimuskysymys: Millaisia argumentaatiotekniikoita presidenttiehdokkaat käyttivät yleisön vakuuttamiseen, ja muuttuiko ehdokkaiden argumentaatiotekniikoiden käyttötapa vaaliohjelmien välillä. Tutkielmassa tarkasteltiin myös: Millä tavalla poliittinen edustaminen ja politiikan henkilöityminen heijastuivat presidenttiehdokkaiden argumentaatiossa.

Tutkielman tulosten mukaan presidenttiehdokkaiden käyttämien sidosmuotoisten argumentaatiotekniikoiden välillä oli paljon samankaltaisuutta, mutta myös huomattavia eroavaisuuksia. Presidenttiehdokkaista Haavisto käytti suppeammin erilaisia argumentaatiotekniikoita, mutta hänen käyttämä argumentaatiotyylinsä taas vaihtui merkittävästi vaaliohjelmien välillä. Presidenttiehdokas Stubb käytti laajemmin erilaisia argumentaatiotekniikoita ja hänen argumentaatiotyylinsä pysyi hyvin samanlaisena kaikkien vaaliohjelmien aikana. Poliittinen edustaminen heijastui presidenttiehdokkaiden argumentaatiossa sitoutumattomuutena esimerkiksi puoluepolitiikkaan ja tietynlaisena varovaisuutena sellaisissa teemoissa, joissa tasavallan presidentillä ei ole nimellistä valtaa. Politiikan henkilöityminen puolestaan heijastui presidenttiehdokkaiden argumentaatiossa viitauksina heidän henkilökohtaiseen kokemukseensa sekä vastakkainasettelun välttämisellä. Tulosten perusteella voidaan todeta presidenttiehdokkaiden käyttämien argumentaatiotekniikoiden vaihdelleen sekä ehdokkaiden että vaaliohjelmien välillä.