Eettinen ja esteettinen arvo narratiivisessa taiteessa : Robusti autonomismi ja maltillinen robusti autonomismi
Pohja, Inka (2024)
Pohja, Inka
2024
Filosofian kandidaattiohjelma - Bachelor's Programme in Philosophy
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-12-19
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024112710592
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024112710592
Tiivistelmä
Tutkielmassa tutkitaan, miten eettinen arvo ilmenee narratiivisessa taiteessa, ja ovatko eettinen ja esteettinen arvo vuorovaikutuksessa keskenään. Käsittelen työssäni pääasiassa fiktiivistä narratiivista taidetta. Vallalla olleet moralismin ja autonomismin muodot ovat olleet yksinkertaistavia, sillä näkemykset eivät ole ottaneet huomioon eettisen arvon moniulotteisuutta: eettinen arvo voidaan jakaa sisäiseen ja ulkoiseen arvoon. Moralismin mukaan eettinen ja esteettinen arvo ovat vuorovaikutuksessa, kun taas autonomismin mukaan ne eivät ole.
Sisäinen eettinen arvo viittaa teoksen sisäisiin ominaisuuksiin: teoksessa ilmenevä näkökulma ja asenne määräävät havainnoijalle tietynlaisen asenteen teosta kohtaan. Ulkoinen eettinen arvo voidaan jakaa kolmeen piirteeseen: teoksen luomisprosessi, teoksen tekijän ja hänen aikomustensa (epä)eettisyys ja teoksen vaikutus yleisöönsä. Ulkoisen eettisen arvon huomioiminen on peruste sille, miksi kannatan robustia autonomismia. Se poikkeaa muista näkemyksistä erottamalla eettisen arvon sisäiseen ja ulkoiseen eettiseen arvoon; maltillisessa autonomismissa ja moralismissa huomioidaan vain taiteen sisäinen eettinen arvo, kun taas radikaalissa autonomismissa ei huomioida eettisyyttä ollenkaan.
Vastaukseni tutkimuskysymyksiin koostuu kahdesta eri näkemyksestä. Ensinnäkin puolustan robustin autonomismin käsitystä fiktiivisten taideteosten ulkoisesta eettisestä arvioinnista. Toiseksi hyödynnän maltillisen robustin autonomismin ajatusta totuudenkaltaisuuden kriteeristä, jonka mukaan fiktiivisten teosten todellisten tapahtumien ja todellisten hahmojen esittäminen tulisi olla totuudenmukaista, jotta saavutetaan totuudenkaltaisuus. Keskityn tutkielmassani jälkimmäiseen kohtaan, ja väitän että ilman todellisten henkilöiden lupaa, epäeettinen kuvaaminen heistä ja heidän oikean henkilöllisyytensä käyttäminen on epäeettistä. Sovellan kyseistä kriteeriä ei-fiktiiviseen taiteeseen, jolloin ei-fiktiivisen taiteen tulisi noudattaa totuudenmukaisuutta myös. Jos fiktiivinen tai ei-fiktiivinen taide laiminlyövät totuudenkaltaisuuden kriteerin, niin teos on sisäisesti eettisesti viallinen. Hyödynnän tutkielmassani molempia näkemyksiä osoittaakseni, että narratiivisia taideteoksia voidaan arvioida eettisellä tasolla sekä ulkoisesti että sisäisesti, eikä vain jommallakummalla tavalla. Lisäksi väitän (maltillisen) robustin autonomismin mukaisesti, että eettinen ja esteettinen arvo eivät ole vuorovaikutuksessa keskenään.
Sisäinen eettinen arvo viittaa teoksen sisäisiin ominaisuuksiin: teoksessa ilmenevä näkökulma ja asenne määräävät havainnoijalle tietynlaisen asenteen teosta kohtaan. Ulkoinen eettinen arvo voidaan jakaa kolmeen piirteeseen: teoksen luomisprosessi, teoksen tekijän ja hänen aikomustensa (epä)eettisyys ja teoksen vaikutus yleisöönsä. Ulkoisen eettisen arvon huomioiminen on peruste sille, miksi kannatan robustia autonomismia. Se poikkeaa muista näkemyksistä erottamalla eettisen arvon sisäiseen ja ulkoiseen eettiseen arvoon; maltillisessa autonomismissa ja moralismissa huomioidaan vain taiteen sisäinen eettinen arvo, kun taas radikaalissa autonomismissa ei huomioida eettisyyttä ollenkaan.
Vastaukseni tutkimuskysymyksiin koostuu kahdesta eri näkemyksestä. Ensinnäkin puolustan robustin autonomismin käsitystä fiktiivisten taideteosten ulkoisesta eettisestä arvioinnista. Toiseksi hyödynnän maltillisen robustin autonomismin ajatusta totuudenkaltaisuuden kriteeristä, jonka mukaan fiktiivisten teosten todellisten tapahtumien ja todellisten hahmojen esittäminen tulisi olla totuudenmukaista, jotta saavutetaan totuudenkaltaisuus. Keskityn tutkielmassani jälkimmäiseen kohtaan, ja väitän että ilman todellisten henkilöiden lupaa, epäeettinen kuvaaminen heistä ja heidän oikean henkilöllisyytensä käyttäminen on epäeettistä. Sovellan kyseistä kriteeriä ei-fiktiiviseen taiteeseen, jolloin ei-fiktiivisen taiteen tulisi noudattaa totuudenmukaisuutta myös. Jos fiktiivinen tai ei-fiktiivinen taide laiminlyövät totuudenkaltaisuuden kriteerin, niin teos on sisäisesti eettisesti viallinen. Hyödynnän tutkielmassani molempia näkemyksiä osoittaakseni, että narratiivisia taideteoksia voidaan arvioida eettisellä tasolla sekä ulkoisesti että sisäisesti, eikä vain jommallakummalla tavalla. Lisäksi väitän (maltillisen) robustin autonomismin mukaisesti, että eettinen ja esteettinen arvo eivät ole vuorovaikutuksessa keskenään.
Kokoelmat
- Kandidaatintutkielmat [9204]