Ulkomaisen yhteisön kiinteä toimipaikka konserniavustuksen osapuolena

Abstract

Konserniavustus on konserneihin kuuluvien yhtiöiden käyttämä tuloksentasauskeino, josta säädetään laissa konserniavustuksesta verotuksessa (825/1986). Sen soveltamisalaan kuuluvat nykyään kotimaiset osakeyhtiöt ja osuuskunnat sekä näihin yhtiömuotoihin rinnastuvat yleisesti verovelvolliset ulkomaiset yhteisöt. Konserniavustuslaki ei kuitenkaan koske ulkomaisten yhteisöjen kiinteitä toimipaikkoja, joten kiinteillä toimipaikoilla ei ole Suomen lainsäädännön mukaan mahdollisuutta vähennyskelpoisen konserniavustuksen antamiseen. Tästä huolimatta oikeuskäytäntö on osoittanut, että myös rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka voi toimia konserniavustuksen osapuolena. Tällaisen kansallisen lainsäädännön vastaisen tilanteen taustalla ovat Suomen solmimien tuloverosopimusten syrjintäkieltoartiklat ja EU-oikeuden keskeinen perussopimus, Sopimus Euroopan unionin toiminnasta (SEUT).

Tutkielmassa vastataan kahteen tutkimuskysymykseen. Ensinnäkin tutkielmassa selvitetään, millä edellytyksillä rajoitetusti verovelvollisen ulkomaisen yhteisön Suomessa sijaitseva kiinteä toimipaikka voi toimia konserniavustuksen osapuolena. Toisekseen tutkielmassa pyritään ratkaisemaan, miten SEUT:n vapaata sijoittautumisoikeutta ja verosopimusten kiinteän toimipaikan syrjintäkieltoja tulkitaan konserniavustuksen osapuolena toimivan kiinteän toimipaikan osalta.

Tutkielman tutkimusmenetelmänä on oikeusdogmatiikka eli lainoppi. Lainopillisella menetelmällä tulkitaan ja systematisoidaan voimassa olevaa oikeutta eli selvennetään voimassa olevan oikeuden sisältöä ja luodaan tulkintasuosituksia lain soveltamisesta. Tutkielmassa tulkitaan ja systematisoidaan erityisesti konserniavustukseen liittyviä oikeussäännöksiä sekä Euroopan unionin tuomioistuimen ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuja. Tulkinnan apuvälineinä hyödynnetään lainsäädännön ja oikeuskäytännön ohella myös muita oikeuslähteitä, kuten oikeuskirjallisuutta, Verohallinnon ohjeita ja OECD:n malliverosopimuksen kommentaaria.

Oikeuslähteiden perusteella tutkielman johtopäätöksinä todetaan, että seuraavien ehtojen on täytyttävä samanaikaisesti, jotta kiinteä toimipaikka voi toimia konserniavustuksen osapuolena: kiinteän toimipaikan on kuuluttava joko SEUT:n vapaan sijoittautumisoikeuden tai Suomen solmiman verosopimuksen sisältämän kiinteän toimipaikan syrjintäkiellon soveltamisalaan, ja konserniavustuslaissa asetettujen yhtiömuotoa, konsernisuhdetta, EVL:n soveltamista ja tilikausien päättymistä koskevien vaatimusten on toteuduttava. Lisäksi tutkielmassa todetaan, että vapaata sijoittautumisoikeutta ja kiinteän toimipaikan syrjintäkieltomääräyksiä tulkitaan käytännössä niin, että niiden soveltamisalaan kuuluvalle kiinteälle toimipaikalle on mahdollistettava konserniavustuksen osapuolena toimiminen