Sukupuolen merkitys huoltoriidoissa lastensuojelun avohuollon asiakasprosesseissa

Abstract

Tässä pro gradu -tutkielmassani olen tutkinut huoltoriitoja lastensuojelun avohuollon sosiaalityön kontekstissa huomioiden ilmiöön kietoutuva, mutta aiemman tutkimuksen perusteella usein piiloiseksi jäänyt sukupuoli-näkökulma. Tarkoituksenani on tutkielmallani palvella sosiaalityön käytäntöä tuottamalla uutta tietoa lasten-suojelun sosiaalityötä eittämättä koskettavasta ilmiöstä ja antaa siten mahdollisesti myös keinoja vastata sukupuolitietoisesti huolto- ja tapaamisriitojen aiheuttamiin lasten suojelun tarpeisiin. Tutkimustehtävänäni oli tarkastella 1) minkälaisia subjektipositioita lapsille, isille ja äideille rakentuu, kun lastensuojelun avohuollon asiakasprosesseissa työskentelyn yhtenä lähtökohtana ovat huoltoriidat, 2) kuinka sosiaalityötekijän suku-puoli vaikuttaa näiden subjektipositioiden rakentumiseen ja 3) kuinka lapsille vanhemmille rakentuneet subjektipositiot määrittävät huoltoriitojen aiheuttamia tuentarpeita ja niihin vastaamisen tapoja lastensuojelun avohuollon asiakasprosessin aikana.

Tutkielmani olen toteuttanut laadullisella tutkimusotteella ja tieteenfilosofisena orientaationani on ollut sosiaalinen konstruktionismi. Tutkielmassani olen tukeutunut Judith Butlerin ajatukseen sosiaalisesta sukupuolesta performatiivisina tekoina ja Ásta Sveinsdóttirin ajatukseen sukupuolesta asetettuna (conferred). Tutkielmani aineistona olen hyödyntänyt jo olemassa olevaa, sosiaalityöntekijöiden dokumentoimaa asiakastyötä, jota olen analysoinut foucaultlaisen diskurssianalyysin keinoin teoriaohjaavasti subjektiposition käsitteen avulla.

Aineiston analyysin myötä hallitsevimmaksi diskurssiksi paikantui huoltoriitadiskurssi. Toinen aineistosta paikantamani hallitseva diskurssi oli lastensuojelun diskurssi, jonka alle paikansin diskurssiparin vastuullisen vanhemmuuden diskurssin ja lapsen edun diskurssin. Huoltoriitadiskurssin dominanssi jätti varjoonsa muita lapsen edun toteutumisen kannalta merkittäviä diskursseja, jotka eivät siten tulleet asiakasprosesseissa työskentelyn aikana kunnolla näkyviksi. Tällaisia paikantamiani diskursseja olivat lähisuhdeväkivallan diskurssi, päihderiippuvuuden diskurssi ja mielenterveyden haasteiden diskurssi. Ainoastaan lähisuhdeväkivallan diskurssin alla miessukupuoli määritti vahvasti väkivallan tekijän positiota. Muiden diskurssien alla positioihin asetuttiin ja niitä asetettiin sukupuolesta riippumatta.

Lastensuojelun avohuollon asiakasprosesseissa on mahdollista pyrkiä vaikuttamaan sekä huoltoriitoja pitkittäviin systeemisiin että yksilöllisiin syihin. Tämä kuitenkin vaatii toteutuakseen sellaisia sosiaalityön ja palvelujärjestelmän rakenteita, joissa tunnistetaan ja tunnustetaan huoltoriitoihin liittyvän auttamistyön haasteet ja huoltoriitojen aiheuttama kuormitus niin lapsille ja vanhemmille, mutta myös työntekijöille.

Sosiaalityöntekijöillä olisi mahdollisuus selkeyttää työskentelyn aikana lastensuojelun diskurssin alla lapsen edun käsitettä ja nostaa lapsen etua työskentelyn keskiöön. Sosiaalityöntekijöillä olisi myös mahdollisuus huoltoriitadiskurssin alla tarkastella realistisesti sitä, millaiseen yhteisvanhemmuuteen vanhempien on mahdollista sitoutua. Yksilöllisiä tekijöitä sosiaalityöntekijöillä olisi mahdollista huomioida paremmin lapsen osallisuutta vahvistamalla ja antamalla tilaa työskentelyn aikana lähisuhdeväkivallan, päihderiippuvuuden ja mielenterveyden haasteiden diskursseille. Lastensuojelun ei yksin tarvitse kyetä vastaamaan huoltoriitojen keskellä kamppailevien perheiden tuen tarpeisiin, mutta lastensuojelussa on pyrittävä omalta osaltaan lisäämään osaamista ja tietämystä huoltoriidoista ilmiönä.

In this Master’s thesis, I have studied conflicted custody cases within the context of child protection's open care social work, focusing on the often hidden gender perspective that previous research has tended to overlook. The purpose of my thesis is to contribute to social work practice by generating new knowledge about an issue that undeniably affects child protection social work and to offer possible ways to respond to the child protection needs arising from custody and visitation disputes with gender awareness.

My research objectives were to examine: What kinds of subject positions are constructed for children, fathers, and mothers when custody disputes are one of the starting points for work in open care child protection processes? How does the gender of the social worker influence the construction of these subject positions? How do the subject positions constructed for children and parents define the support needs arising from custody disputes and the ways in which these needs are addressed during open care child protection processes?

This study was conducted using a qualitative research approach and is philosophically grounded in social constructionism. I have drawn on Judith Butler’s concept of gender as performative acts and Ásta Sveinsdóttir’s idea of gender as conferred. My research material consists of pre-existing casework docu-mentation by social workers, which I analyzed using Foucauldian discourse analysis in a theory-driven manner, with a focus on the concept of subject positions.

Through the analysis, the dominant discourse identified was the discourse of custody disputes. Another prominent discourse was the discourse of child protection, under which I located a pair of sub-discourses: the discourse of responsible parenting and the discourse of the child’s best interests. The dominance of the custody dispute discourse overshadowed other discourses significant to the realization of the child’s best interests. These less visible discourses included the discourses of violence in close relationships, substance addiction, and mental health challenges. Only within the discourse of violence in close relationships was male gender strongly associated with the perpetrator’s position, whereas in the other discourses, positions were assigned and assumed regardless of gender.

In open care child protection processes, it is possible to address both systemic and individual factors that prolong custody disputes. However, achieving this requires social work and service structures that recognize and acknowledge the challenges of support work related to custody disputes and the burdens these disputes place on children, parents, and social workers alike. Social workers have the opportunity to clarify the concept of the child’s best interests within the discourse of child protection and to center their work around this principle. Within the custody dispute discourse, they could realistically assess the level of co-parenting pa-rents can commit to. Individual factors could be better addressed by strengthening children’s participation and making room during the work process for the discourses of intimate partner violence, substance addiction, and mental health challenges. While child protection cannot solely meet the support needs of families struggling with custody disputes, it should aim to enhance its own expertise and understanding of custody disputes as a phenomenon.