Hyvinvointi tavoitteena vai välineenä : Hyvinvoinnin representointi Marinin ja Orpon hallitusohjelmissa

Abstract

Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, miten hyvinvointi esitetään politiikassa ja kuinka esitystavat vaihtelevat eri poliittisten lähtökohtien välillä. Näitä hyvinvoinnin esitystapoja tarkastellaan Marinin hallituksen (2019–2023) ja Orpon hallituksen (2023-) hallitusohjelmista. Tavoitetta lähestytään kahdella tutkimuskysymyksellä: 1) Millaisena hyvinvointi representoidaan vuosien 2019 ja 2023 hallitusohjelmissa? 2) Mitkä ovat vuosien 2019 ja 2023 hallitusohjelmien hyvinvoinnin representointien keskeiset yhtäläisyydet ja erot?

Tutkimus sijoittuu hyvinvointivaltion kontekstiin, sillä suomalaisen hyvinvointivaltion keskeinen tavoite on edistää kansalaisten hyvinvointia esimerkiksi kattavan sosiaaliturvan avulla. Viime aikoina uusliberalistiset muutokset ovat kuitenkin herättäneet keskustelua valtion roolista ja hyvinvointivastuusta. Tutkimuksessa hyvinvointia lähestytään neljän erilaisen määrittelytavan kautta: subjektiivinen ja objektiivinen näkökulma, tarpeiden näkökulma, toimintamahdollisuuksien näkökulma sekä kestävän hyvinvoinnin näkökulma.

Pro Gradu -tutkielma on laadullinen tutkimus, jonka aineistona on Marinin ja Orpon hallitusohjelmat. Aineistoa on tarkasteltu Carol Bacchin ”What’s the problem represented to be" -politiikka-analyysimenetelmän keinoin. Menetelmän avulla aineistosta tunnistettiin hyvinvoinnin esitystapoja, eli representaatioita, sekä representointien taustalla olevia arvoja, oletuksia ja hiljentymiä.

Tulosten mukaan Marinin hallitusohjelmassa hyvinvointia representoidaan neljällä eri tavalla: sosiaaliturvasta hyvinvointia, kestävyydestä hyvinvointia, hyvinvointia perustarpeista sekä osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta hyvinvointia. Näiden representointien taustalla vaikuttavat pohjoismaisen hyvinvointivaltion perusarvot, kuten solidaarisuus ja universaalisuus. Lisäksi kansalaisten hyvinvointi nähdään itseisarvoisena tavoitteena. Orpon hallitusohjelmassa hyvinvointia representoidaan viidellä eri tavalla: hyvinvointi talouden näkökulmasta, työstä hyvinvointia, hyvinvointia perustarpeista, osallisuudesta ja yhdenvertaisuudesta hyvinvointia sekä luonnon ja eläinten hyvinvointi. Representointien painopiste on taloudellisissa arvoissa ja yksilön vastuussa, ja hyvinvointi esitetään välineenä edistää esimerkiksi työllisyyttä ja talouskasvua. Nämä lähtökohdat heijastavat uusliberalistisia arvoja. Orpon ohjelmassa korostuvat kansalaisten hyvinvoinnin lisäksi yhteiskunnan ja talouden hyvinvoinnin tavoitteet. Keskeiset erot ohjelmien representointien välillä liittyvät juuri näihin lähestymistapoihin ja taustalla vaikuttaviin arvoihin.

Marinin ja Orpon hallitusohjelmien hyvinvoinnin representaatiot käsittelevät samoja teemoja, mutta lähestyvät niitä erilaisista lähtökohdista, mikä heijastaa syvempiä poliittisia ja ideologisia eroja. Hyvinvoinnin representoinneilla on poliittisia ja yhteiskunnallisia seurauksia, sillä ne ohjaavat hyvinvointipolitiikan linjauksia ja resursointia. Representoinnit kuvaavat sitä, millaista hyvinvointia tavoitellaan, kenen hyvinvoinnista ollaan huolissaan ja kenelle hyvinvointivastuu kuuluu. Marinin ohjelmassa vastuu pääsääntöisesti esitetään valtiolle, kun taas Orpon ohjelmassa vastuuta hajautetaan. Tämä heijastuu siihen, nähdäänkö hyvinvointi tavoitteena itsessään vai välineenä muiden tavoitteiden, kuten taloudellisen vakauden, saavuttamiseksi. Aihetta olisi mielenkiintoista tutkia myös muiden poliittisten toimijoiden näkökulmasta sekä tarkastella sitä, miten representaatiot näkyvät käytännön politiikan toteutuksessa.