”En kuulu yliopistokuplaan, enkä vanhaan kuplaan, vaan oon siinä välissä yksin” : Työväentaustaisten yliopisto-opiskelijoiden luokkaidentiteettien uudet ja vanhat muodot
Civil, Taina (2024)
Civil, Taina
2024
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024112510486
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024112510486
Tiivistelmä
Yliopisto-opintojen aloittaminen merkitsee monelle sukunsa ensimmäisen polven yliopisto-opiskelijalle tarvetta uudelleenarvioida omaa identiteettiä ja itsekäsityksiä valtaosin keskiluokkaisessa yliopistoyhteisössä. Yliopisto tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuksia ja uudenlaisia kokemuksia, joilla voi olla luokkaidentiteettiä ja -lojaliteetteja muovaavia vaikutuksia. Opinnot aloittaessaan opiskelijavähemmistöä edustavat työväentaustaiset yliopisto-opiskelijat kohtaavat uuden, kulttuurisesti vieraan ja keskiluokkaisten ideaalien, arvojen ja rationaliteettien kyllästämän toimintaympäristön, joka eroaa siitä, millaisia arvoja ja resursseja he ovat lapsuudenkodistaan perineet. Tämä työväenluokkaisen perhetaustan ja keskiluokkaisen yliopiston välinen epäsuhta voi ilmetä luokkaidentiteetin ja -lojaliteettien uudelleenneuvotteluna opintojen aikana tai kokemuksena menneisyyden ja nykyisyyden välitilaan putoamisesta. Tässä tutkimuksessa yliopistoa lähestytään työväentaustaisten yliopisto-opiskelijoiden luokkaidentiteettien rakennusympäristönä, jossa he uudelleenrakentavat itsekäsityksiään erilaisille yliopistoon liittyville, akateemisille, kulttuurisille ja sosiaalisille kokemuksille altistumalla. Työväentaustaisten opiskelijoiden luokkaidentiteettien tarkastelun avulla voidaan tuottaa parempaa ymmärrystä siitä, missä määrin näitä kokemuksia ja mahdollisuuksia mobilisoidaan opinto- ja uramenestykseen ja luokkanousuun vaikuttavaksi pääomaksi ja miten heidän luokkalojaliteettinsa heijastuvat opintojen aikaisiin kokemuksiin ja tutkinnon tuottamaan hyötyyn työmarkkinoilla.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten työväentaustaiset yliopisto-opiskelijat kuvaavat ja merkityksellistävät luokkaidentiteettiään suhteessa kotimaailmaan, yliopistoyhteisöön ja uratavoitteisiin sekä miten he perheensä ja sukunsa ensimmäisinä yliopistoon hakeutuneina rakentavat luokkaidentiteettiään opintojen aikana. Tutkimus kiinnittyy bourdieulaiseen, kulttuurisosiologisen luokkatutkimuksen traditioon, jossa luokka ymmärretään kulttuuristen resurssien ja positioiden eroina, sekä subjektiivisena, elettynä ja kokemuksellisena kysymyksenä. Tutkimuksen aineisto muodostuu 12 yliopisto-opiskelijanaisen haastatteluaineistosta, jonka analyysissä hyödynnetään sisällönanalyyttistä ja temaattista lähestymistapaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että työväentaustaisten yliopisto-opiskelijoiden luokkaidentiteetit näyttäytyvät ristiriitaisina, monikerroksisina ja opiskelijastatuksen vuoksi epäselvinä, kattaen kokemukset luokattomuudesta työväenluokkaan ja keskiluokkaan identifioitumiseen. Tulosten mukaan luokkaidentiteettiä jäsennetään suhteessa luokkataustaan ja omiin vanhempiin, nykyhetken luokkaidentifioitumiseen sekä luokan objektiivisiin ja pienemmissä määrin kulttuurisiin merkitsijöihin. Luokan merkitys identiteettitekijänä näyttäytyy kuitenkin melko vähäisenä. Tutkimukseen osallistuneiden naisten kokemukset kotimaailmaan ja yliopistoyhteisöön liittyvistä suhteista kertovat tarinaa samaistumisesta ja erottautumisesta, läheisyydestä ja etäisyydestä sekä kokemus- ja ajatusmaailmojen eriytymistä. Tutkimus osoittaa, että omaa toimintaa ja puhetta säädellään tietoisesti kummassakin toimintakontekstissa, jotta yliopiston ulkopuoliset läheissuhteet säilyisivät ennallaan ja jotta he kuuluisivat joukkoon keskiluokkaisessa yliopistoyhteisössä ja olisivat erottumatta muista. Naisten puheessa yliopisto-opintojen jälkeiset uratavoitteet ilmentävät puolestaan odotuksia asiantuntijatason työtehtävistä, maltillista ammatillista ambitiota sekä työn mielekkyyden ja merkityksellisyyden ensisijaistamista korkean tulotason, johtoaseman ja statushakuisuuden edelle. Luokkaidentiteetin uudelleenneuvotteluun johtaneista yliopistoon ja yliopistossa opiskelemiseen liittyvistä kokemuksista voidaan tunnistaa viisi temaattista aspektia: 1) kielellinen kyvykkyys ja keskustelunaiheet, 2) sosiaaliset suhteet, 3) tietopääoma ja maailmankatsomus, 4) kulttuurinen liikkuvuus ja 5) ammatti. Tutkimus kontribuoi kulttuurisosiologisen luokkatutkimuksen kentälle tarjoamalla uutta tietoa ja ymmärrystä työväentaustaisten yliopisto-opiskelijoiden luokkaidentiteettien nyansseista ja monikerroksisuudesta sekä siitä, millaisiin yliopistossa opiskelemiseen paikantuviin tekijöihin ja kokemuksiin luokkaidentiteetissä tapahtunut uudelleenneuvottelu tai jatkuvuus erityisesti liittyy.
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, miten työväentaustaiset yliopisto-opiskelijat kuvaavat ja merkityksellistävät luokkaidentiteettiään suhteessa kotimaailmaan, yliopistoyhteisöön ja uratavoitteisiin sekä miten he perheensä ja sukunsa ensimmäisinä yliopistoon hakeutuneina rakentavat luokkaidentiteettiään opintojen aikana. Tutkimus kiinnittyy bourdieulaiseen, kulttuurisosiologisen luokkatutkimuksen traditioon, jossa luokka ymmärretään kulttuuristen resurssien ja positioiden eroina, sekä subjektiivisena, elettynä ja kokemuksellisena kysymyksenä. Tutkimuksen aineisto muodostuu 12 yliopisto-opiskelijanaisen haastatteluaineistosta, jonka analyysissä hyödynnetään sisällönanalyyttistä ja temaattista lähestymistapaa.
Tutkimustulokset osoittavat, että työväentaustaisten yliopisto-opiskelijoiden luokkaidentiteetit näyttäytyvät ristiriitaisina, monikerroksisina ja opiskelijastatuksen vuoksi epäselvinä, kattaen kokemukset luokattomuudesta työväenluokkaan ja keskiluokkaan identifioitumiseen. Tulosten mukaan luokkaidentiteettiä jäsennetään suhteessa luokkataustaan ja omiin vanhempiin, nykyhetken luokkaidentifioitumiseen sekä luokan objektiivisiin ja pienemmissä määrin kulttuurisiin merkitsijöihin. Luokan merkitys identiteettitekijänä näyttäytyy kuitenkin melko vähäisenä. Tutkimukseen osallistuneiden naisten kokemukset kotimaailmaan ja yliopistoyhteisöön liittyvistä suhteista kertovat tarinaa samaistumisesta ja erottautumisesta, läheisyydestä ja etäisyydestä sekä kokemus- ja ajatusmaailmojen eriytymistä. Tutkimus osoittaa, että omaa toimintaa ja puhetta säädellään tietoisesti kummassakin toimintakontekstissa, jotta yliopiston ulkopuoliset läheissuhteet säilyisivät ennallaan ja jotta he kuuluisivat joukkoon keskiluokkaisessa yliopistoyhteisössä ja olisivat erottumatta muista. Naisten puheessa yliopisto-opintojen jälkeiset uratavoitteet ilmentävät puolestaan odotuksia asiantuntijatason työtehtävistä, maltillista ammatillista ambitiota sekä työn mielekkyyden ja merkityksellisyyden ensisijaistamista korkean tulotason, johtoaseman ja statushakuisuuden edelle. Luokkaidentiteetin uudelleenneuvotteluun johtaneista yliopistoon ja yliopistossa opiskelemiseen liittyvistä kokemuksista voidaan tunnistaa viisi temaattista aspektia: 1) kielellinen kyvykkyys ja keskustelunaiheet, 2) sosiaaliset suhteet, 3) tietopääoma ja maailmankatsomus, 4) kulttuurinen liikkuvuus ja 5) ammatti. Tutkimus kontribuoi kulttuurisosiologisen luokkatutkimuksen kentälle tarjoamalla uutta tietoa ja ymmärrystä työväentaustaisten yliopisto-opiskelijoiden luokkaidentiteettien nyansseista ja monikerroksisuudesta sekä siitä, millaisiin yliopistossa opiskelemiseen paikantuviin tekijöihin ja kokemuksiin luokkaidentiteetissä tapahtunut uudelleenneuvottelu tai jatkuvuus erityisesti liittyy.