Päätöksenteko ja huomio tuotekehitysprosessin aikana

Abstract

Tuotekehitys on merkittävä liiketoiminnan jatkuvuuden tekijä, johon investoidaan paljon. Investointiin liittyy kuitenkin merkittävä epäonnistumisen riski, sillä tuotekehitysprosessia leimaa epävarmuus, jonka alla päätöksiä tehdään. Tässä tutkimuksessa pureudutaan tuotekehitysprosessin eri vaiheissa tapahtuvan päätöksenteon muotoutumiseen. Tavoitteena on selvittää eri vaiheiden päätöksenteon mekanismeja päätöksenteon kognitioiden, intuition ja rationaalisuuden sekä huomiopohjaisen näkemyksen avulla. Aiempi tuotekehityskirjallisuus ei juuri ota kantaa näihin näkökulmiin, vaikka tuotekehitysprosessissa tehtäviin päätöksiin vaikuttavat päätöksentekijöiden rajoittunut rationaalisuus ja huomiokyvyn rajallisuus.

Tutkimus toteutettiin laadullisena tapaustutkimuksena, jossa kohteena oli globaalisti toimivan perheyrityksen uutta tuotelinjaa ja tuotekehitystä varten perustettu tytäryhtiö sekä sen tuotekehitysprojekti. Aineisto kerättiin poikittaistutkimuksena teemahaastattelujen avulla. Kerättyä aineistoa analysoitiin induktiivisesti Gioia-menetelmällä luoden datarakenteen, jonka jälkeen tuloksia tarkasteltiin stage-gate -mallin mukaisesti vaiheiden ja päätösten kautta.

Tuloksissa korostuivat haastateltavien eri huomionkohteet, jotka vaihtelivat tehtävien ja tilanteen mukaan. Ympäristöstä aiheutuvat huomionkohteet, kuten kommunikaatio-ongelmat olivat usein yhteisiä ja melko stabiileja koko prosessin ajan. Merkittävin huomionkohde oli projektin liian haastavaksi koettu aikataulu, joka annettiin ja julkaistiin aikaisessa vaiheessa. Se ohjasi monia päätöksiä, kuten testauksen priorisointia. Aikataulupäätökseen taas vaikuttivat emoyhtiön johdon omat huomionkohteet. Tilanne ja tehtävät muuttuivat eri prosessin vaiheissa, muokaten kunkin vaiheen huomionkohteita. Tuotekehitysprojektin aikana tapahtunut oppiminen ja muutos näkyi seuraavien projektien lähtökohdissa.

Tutkimuksessa todettiin, että päätöksenteko muotoutuu eri tuotekehityksen vaiheissa eri tavalla. Alkuvaiheessa epävarmuus on suurta, jolloin rationaaliseen päätöksentekoon on vain vähän työkaluja saatavilla. Ongelmakenttä on myös laaja, mikä hajottaa rajallisen huomion moneen kohteeseen ja haittaa keskittymistä yksittäisiin ongelmiin. Prosessin edetessä saadaan lisää tietoa ja ongelmakenttä rajautuu, jolloin päätösten intuitiivisuus vähenee ja rationaalisuus lisääntyy. Intuitiivisuus siis hallitsee tuotekehityksen alkupuolta ja rationaalisuus loppupuolta, molempien ollessa välttämättömiä tapoja tehdä päätöksiä. Päätöksentekoon vaikuttavat myös erilaiset vinoumat ja heuristiikat, joissa mieli täydentää epävarmaa todellisuutta omien, mahdollisesti väärien oletusten avulla. Myös nämä ovat joskus välttämättömiä päätöksenteossa, sillä esimerkiksi vahva luottamus todellisuudessa epävarmaan projektiin auttaa viemään sitä eteenpäin.

Tulosten perusteella päätöksenteon mekanismeihin vaikuttavat päätöksentekijän huomionkohteet. Näitä huomionkohteita määrittävät ympäristö, tilanne ja tehtävät. Organisaatio voi ohjata päätöksentekijöiden huomionkohteita niitä määrittäviin tekijöihin vaikuttamalla. Tekijöihin voidaan vaikuttaa muun muassa rakenteiden, toimintatapojen ja kulttuurin kautta. Konkreettisia huomion ohjaamisen tapoja ovat esimerkiksi kommunikointikanavat sekä projektin suunnittelu ja seuranta.