"Ni se pappi ol' huorimus": Huumori ja seksi suomalaisissa pilasaduissa

Abstract

Tässä tutkielmassa käsittelen huumoria ja seksiä suomalaisissa pilasadussa. Tutkimusaineistonani on kolme pilasatumuistiinpanoa, jotka löytyvät Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta. Kaikki kolme pilasatua on kerätty 1800-luvun ja 1900-luvun taitteessa. Käsittelen näitä kolmea pilasatua niiden sisältämän huumorin sekä seksuaali-aiheista puhumisen tapojen näkökulmasta. Tutkielmassa tarkastelen, minkälaisilla huumorin keinoilla saduissa on luotu koomista efektiä. Lisäksi tarkastelen, miten seksiä kuvataan ja miten se sitoutuu satujen huumoriin. Pohdin aineistoa käsitellessäni lisäksi sitä kulttuurista kontekstia, jossa sadut on kerrottu. Pyrin valottamaan kulttuurista kontekstia, jotta satujen ymmärrettävyys paranee. Uskon, että satujen tulkinta ja niissä esiintyvän huumorin tulkinta tarvitsee kulttuurisen taustan mahdollisimman laajan ymmärryksen saavuttamiseksi. Tutkielmassa teoreettisena kehyksenä toimii huumorintutkimus. Erityisesti huumorintutkimuksen yleisimmät teoriat, inkongruenssi-, huojennus- ja ylemmyysteoria, ohjaavat tekstianalyysia. Huumorintutkimuksen teorioiden näkökulmasta erittelen huumorin tuottamisen keinoja ja analysoin teksteissä esiintyviä huumorin muotoja. Käytän tutkielmassani myös satututkimusta rakentaessani kontekstia pilasatujen ympärille. Pilasatujen tekstianalyysi perustuu tekstien tulkintaan nimenomaan satuina ja tästä näkökulmasta syvennän kohdetekstien taustaa satututkimuksella. Lisäksi pohdin erityisesti pilasaduissa esiintyvää huumoria seksin näkökulmasta. Tutkin seksin ja huumorin yhteyttä toisiinsa ja keinoja, joilla molempien avulla luodaan pilasaduille tyypillistä seksuaalikomiikkaa. Tutkielmani keskeisenä johtopäätöksenä on, että pilasaduissa esiintyy laajasti erilaisia huumorin keinoja. Huumorilla on laajasti yhteiskunnallisia funktioita pilasaduissa ja niiden kertomistilanteissa. Huumori syntyy niin inkongruenssin kuin esimerkiksi toiston ja dramaattisen ironiankin avulla. Huumori nivoutuu tiukasti pilasatujen seksin kuvauksiin, joissa käytetään erilaisia huumorin keinoja sekä koomista tai asenteellista sanastoa. Seksuaalikomiikalla sadunkertojat ovat pyrkineet ohjaamaan yhteiskunnan asenteita ja toisaalta pitämään esillä tärkeitä aiheita. Kuitenkin yhtenä oleellisena johtopäätöksenä on vanhan suullisen aineiston tutkimisen vaikeus. Vain valikoitu suullinen perinne on tallentunut ja selvinnyt nykytutkijan analysoitavaksi. Sekin aineisto, joka on selvinnyt, voi tarjota vain hyvin rajallisen osan kansansaduista, sillä siitä on riisuttu kokonaan kansansadun yhteisöllinen ja sosiaalinen konteksti, jossa satuja on kerrottu. Kohdeteksteistä voi kuitenkin tunnistaa sopimattoman seksuaalisuuden avulla luotuja humoristisia efektejä, sanatason valintoja ja esimerkiksi degradaation humoristisia vaikutuksia.