Katsekontakti ja tunnekokemusten samankaltaisuus tunnepitoisessa vuorovaikutuksessa
Holma, Sanna; Ruusunen, Ella (2024)
Holma, Sanna
Ruusunen, Ella
2024
Psykologian maisteriohjelma - Master's Programme in Psychology
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-06-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024112110392
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024112110392
Tiivistelmä
Katseella on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa keskeinen rooli, sillä sen avulla on mahdollista välittää sekä vastaanottaa vuorovaikutuksen kannalta olennaista tietoa. Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu katseen suunnan havaitsemisen vaikuttavan tunteiden tunnistamiseen, voimakkuuteen sekä valenssiin eli siihen kuinka miellyttäväksi tai epämiellyttäväksi tunne koetaan. Katsekontakti voi toimia osana emotionaalista jäljittelyä, joka vaikuttaa tunteiden välittymiseen henkilöiden välillä. Tunteiden välittyminen mahdollistaa toisen mielentilan ymmärtämisen sekä voi osaltaan lisätä tunteiden samankaltaistumista. Tutkimusasetelmissa on kuitenkin merkittävää vaihtelua sen suhteen, mahdollistavatko ne aidon vuorovaikutuksen ja sitä kautta mahdollisesti katseen avulla tapahtuvan tunteiden välittymisen. Ymmärrys katsekontaktin merkityksestä aidossa tunnepitoisessa sosiaalisessa vuorovaikutuksessa on jäänyt aiemmissa tutkimuksissa vähäisemmäksi, eikä katsekontaktin ja tunteiden samankaltaisuutta ole juuri tutkittu yhdessä.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näköyhteyden ja katsekontaktin, tai niiden puuttumisen, vaikutusta tunteiden välittymiseen ja tunnekokemusten samankaltaisuuteen kahden henkilön välisissä positiivis- ja negatiivissävytteisissä vuorovaikutustilanteissa. Tutkimuksessa tutkittavat jaettiin satunnaisesti samaa sukupuolta oleviin pareihin, niin että osa pareista oli tuttuja ja osa tuntemattomia. Tutkittavien silmänliikkeitä tallennettiin silmänliikelaseilla tutkimusasetelmassa, jossa tutkittavat kävivät parinsa kanssa neljä neljän minuutin pituista keskustelua liittyen heille esitetyn positiivis- tai negatiivissävytteisen elokuvan esittelyfilmin herättämiin tunnekokemuksiin. Kaksi keskusteluista käytiin niin, että parien välinen näköyhteys oli estetty sermillä, näin ollen estäen myös katsekontaktin muodostumisen. Tutkittavat täyttivät tutkimuksen lopussa itsearviointilomakkeita tunnekokemuksiin liittyen.
Tutkimustuloksissa ei havaittu eroja parien välisen katsekontaktin määrässä positiivis- ja negatiivissävytteisissä keskustelutilanteissa. Parien välisessä tunnekokemusten samankaltaisuudessa ei havaittu eroja parien välillä silloin, kun katsekontaktin muodostuminen oli mahdollista verrattuna siihen, että katsekontaktin muodostuminen oli estetty sermillä keskustelutilanteissa. Katsekontaktin määrän ja tunnekokemusten samankaltaisuuden välillä ei myöskään havaittu yhteyttä. Tutkimustulosten perusteella on mahdollista, ettei katsekontakti ole tunteiden samankaltaisuuden ja välittymisen kannalta keskeisin viestintäkeino. Katsekäyttäytymisen ja tunteiden välinen yhteys on kuitenkin monimutkainen ilmiö, ja tämä tutkimus tarjoaa osaltaan uutta näkökulmaa luonnollisen vuorovaikutuksen merkityksestä niiden välisten yhteyksien tutkimiseen.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää näköyhteyden ja katsekontaktin, tai niiden puuttumisen, vaikutusta tunteiden välittymiseen ja tunnekokemusten samankaltaisuuteen kahden henkilön välisissä positiivis- ja negatiivissävytteisissä vuorovaikutustilanteissa. Tutkimuksessa tutkittavat jaettiin satunnaisesti samaa sukupuolta oleviin pareihin, niin että osa pareista oli tuttuja ja osa tuntemattomia. Tutkittavien silmänliikkeitä tallennettiin silmänliikelaseilla tutkimusasetelmassa, jossa tutkittavat kävivät parinsa kanssa neljä neljän minuutin pituista keskustelua liittyen heille esitetyn positiivis- tai negatiivissävytteisen elokuvan esittelyfilmin herättämiin tunnekokemuksiin. Kaksi keskusteluista käytiin niin, että parien välinen näköyhteys oli estetty sermillä, näin ollen estäen myös katsekontaktin muodostumisen. Tutkittavat täyttivät tutkimuksen lopussa itsearviointilomakkeita tunnekokemuksiin liittyen.
Tutkimustuloksissa ei havaittu eroja parien välisen katsekontaktin määrässä positiivis- ja negatiivissävytteisissä keskustelutilanteissa. Parien välisessä tunnekokemusten samankaltaisuudessa ei havaittu eroja parien välillä silloin, kun katsekontaktin muodostuminen oli mahdollista verrattuna siihen, että katsekontaktin muodostuminen oli estetty sermillä keskustelutilanteissa. Katsekontaktin määrän ja tunnekokemusten samankaltaisuuden välillä ei myöskään havaittu yhteyttä. Tutkimustulosten perusteella on mahdollista, ettei katsekontakti ole tunteiden samankaltaisuuden ja välittymisen kannalta keskeisin viestintäkeino. Katsekäyttäytymisen ja tunteiden välinen yhteys on kuitenkin monimutkainen ilmiö, ja tämä tutkimus tarjoaa osaltaan uutta näkökulmaa luonnollisen vuorovaikutuksen merkityksestä niiden välisten yhteyksien tutkimiseen.