Motivoivien vuorovaikutustekniikoiden käyttöä ehkäiseviä ja edistäviä tekijöitä liikunnan alan ammattilaisten kuvaamina

Abstract

Liikunnan alan ammattilaisten onnistuneella motivoivalla vuorovaikutuksella on merkittävä vaikutus ohjattavien fyysisen aktiivisuuden ja psykologisen hyvinvoinnin lisäämiseksi. Haasteena on kuitenkin kohdattu motivoivan vuorovaikutuksen ylläpitäminen vuorovaikutuskoulutuksien jälkeen. Tutkimusta motivoivien vuorovaikutustyylien käytöstä liikunnan kontekstissa on toteutettu enenevissä määrin viime vuosina, mutta kritiikkiä on esitetty sen keskittymisestä lähinnä kvantitatiiviseen otteeseen, jolloin tyylien käyttöön vaikuttavien tekijöiden tarkastelu muutamaa aivan tuoretta kvalitatiivista tutkimusta lukuun ottamatta on jäänyt pintapuoliseksi. Tutkimuskysymyksenä tässä tutkielmassa on Millaisia ehkäiseviä ja edistäviä tekijöitä vuorovaikutuskoulutukseen osallistuneet liikunnan alan ammattilaiset kuvaavat motivoivien vuorovaikutustekniikoiden käytölle? Tutkielman aineisto koostui MotiStyleSport -tutkimushankkeen yhteydessä toteutettuun vuorovaikutuskoulutukseen osallistuneilta kerätystä haastatteluaineistosta. Haastatteluja kerättiin jokaisen ammattiryhmän edustajalta, yhteensä 15 haastateltavalta. Haastatteluihin osallistui viisi fysioterapeuttia, neljä valmentajaa ja kuusi opettajaa. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin haastatteluja, jotka oli toteutettu koulutuksen päätyttyä.

Tutkielman analyysi toteutettiin kvalitatiivisena tutkimuksena teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla. Teoriaohjaavan sisällönanalyysin teoreettinen viitekehys pohjautui meta-analyysiin, jossa tutkittiin kvantitatiivisesti aikaisemmissa tutkimuksissa havaittuja mahdollisia vaikuttavia tekijöitä vuorovaikutustyylien taustalla. Viitekehyksessä tekijät jaoteltiin sosiaalis-kontekstuaalisiin tekijöihin, käsityksiin muista sekä henkilökohtaisiin tekijöihin. Aineiston pohjalta luotiin interventiopohjaisten muutoskeinojen luokka, jossa puolestaan korostui juuri tarkasteltavan koulutuksen merkitys: vihjeorientoituminen, itse asetetut vuorovaikutustavoitteet, vuorovaikutustoiminnan suunnittelu, oman vuorovaikutustoiminnan reflektointi ja muutosta koskevat uskomukset Analyysissa esitettiin yhteensä 32 alaluokkaa. Keskeisimpinä ehkäisevinä tekijöinä analyysin mukaan olivat kiire ulkoisena paineena, omien tunnetilojen hallitsemattomuus sekä ohjattavien haittaava osallistuminen tai passiivisuus ja korostuneimpia edistäviä tekijöitä erityisesti interventiopohjaiset muutoskeinot, kuten esimerkiksi vuorovaikutustoiminnan suunnittelu ja vihjeorientoituminen sekä sopeutuvaa motivaatiota kuvaava omaehtoinen muutostarve ja omien tunnetilojen hallinta.

Koulutuksen rooli vuorovaikutusmuutosta tavoiteltaessa näyttäytyi merkittävänä haastateltujen kuvauksissa. Koulutuksen koettiin tukevan pystyvyyden tunnetta vuorovaikutuksessa ja sen kuvattiin auttavan tekniikoiden käytön lisäksi myös konkreettisesti tarkastelemaan omaa vuorovaikutusta sekä siihen vaikuttavia tekijöitä. Tutkielma tarjoaa ennalta tutkimattoman näkökulman aiheeseen, tuottaen samalla myös runsaasti käytännön sovellusarvoa vuorovaikutusmuutokseen tähtäävin interventiokoulutuksien kehittämiseksi jatkossa aiempaa tehokkaammiksi. Samalla pyritään tuottamaan keinoja ratkaista yhteiskunnallisesti merkittävää ongelmaa alhaisen fyysisen aktiivisuuden aiheuttamista terveys- ja kustannushaitoista.