Keskivertokuluttaja unionin tuomioistuimen ratkaisukäytännössä

Abstract

Euroopan unionissa on käytössä arvonlisäverodirektiiviin perustuva yhteinen arvonlisäverojärjestelmä. Tämän yhteisen arvonlisäverojärjestelmän tarkoituksena on tasapuolistaa kilpailua ja verotusta Euroopan unionin alueella. Jotta arvonlisäverojärjestelmän taustalla oleva tavoite kilpailun ja verotuksen tasapuolistamisesta toteutuisi, on tärkeää, että jäsenvaltiot tulkitsevat ja soveltavat arvonlisäverosääntelyä yhtenäisellä tavalla. Unionin tuomioistuin, on tärkeässä roolissa tämän yhtenäisyyden varmistamisessa, sillä se voi antaa ennakkoratkaisuja unionin arvonlisäverosääntelyn tulkinnasta. Nämä ennakkoratkaisut ovat jäsenvaltioita sitovia.

Näissä ennakkoratkaisuissaan unionin tuomioistuin arvioi, miten arvonlisäverodirektiivin sääntelyä ja arvonlisäverotukseen liittyviä oikeusperiaatteita tulisi tulkita ja soveltaa. Tämän arvioinnin apuna unionin tuomioistuin hyödyntää keskivertokuluttajan käsitettä. Keskivertokuluttajan näkökulmasta arvioidaan muun muassa tavaroiden ja palvelujen samankaltaisuutta sekä sitä, onko monesta eri osatekijästä koostuvassa suorituksessa kyse arvonlisäverotuksen näkökulmasta yhdestä vai useammasta suorituksesta.

Vaikka unionin tuomioistuin hyödyntää keskivertokuluttajan käsitettä monessa antamassaan ennakkoratkaisussa, ei se ole juurikaan avannut ennakkoratkaisujensa perusteluissa sitä, mitä keskivertokuluttajalla oikeastaan tarkoitetaan. Kuka on tämä keskivertokuluttaja, jota tuomioistuin hyödyntää perusteluissaan? Tutkimuksessa pyritään vastaamaan tähän kysymykseen lainopin keinoin. Sen lisäksi, että tutkimus valottaa sitä, kuka keskivertokuluttaja on, tutkimuksessa avataan myös niitä yhteyksiä, joissa keskivertokuluttaja esiintyy unionin tuomioistuimen arvonlisäverotusta koskevissa ennakkoratkaisuissa.