Hämmennystä somealustoilla : kuvallinen kierrättäminen merkitysprosessina
Piitulainen-Ramsay, Petra (2024)
2024
Media, kulttuuri ja yhteiskunta -maisteriohjelma - Master's Programme in Media, Culture and Society
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
Hyväksymispäivämäärä
2024-12-03
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024111810278
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024111810278
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastelen hämmentämiseksi kutsumaani ilmiötä sosiaalisen median alustoilla, tuttavallisemmin somealustoilla. Otan tarkastelussani huomioon alustojen rakenteelliset ominaisuudet, joiden luonnetta selittävät liiketaloudelliset tekijät, ja jotka mahdollistavat väärällä informaatiolla manipuloinnin myös kuvallisin keinoin. Otteeni tutkielmassa on kulttuurinen: kiinnostukseni kohdistuu siihen, miten somealustat toimivat sosioteknisinä ympäristöinä merkitysprosesseille ja millainen näiden prosessien dynamiikka on.
Lähestyn kuvallista hämmentämistä sosiaalisen median alustoilla merkitysten manipulointina, joka nivoutuu näillä alustoilla muotoutuneisiin valta-asetelmiin ja joita hämmentämisessä käytetään hyväksi. Digitaalisina rakennelmina somealustat sisältävät toiminnallisuuksia (esim. tykkäykset, kommentit, jakaminen), joiden avulla käyttäjät viestivät toisilleen ja jotka samalla ilmentävät, mikä alustaympäristössä on merkityksellistä. Tähän sisältyy ongelmia siksi, että alustojen toiminnallisuuksia on mahdollista käyttää myös vahingoittamiseen. Lisäksi alustoilla tehdään tunteisiin vetoavien sisältöjen avulla ilmiöitä niin sanotusti viraaleiksi, ja tällä saattaa olla hyvinkin konkreettisia seurauksia.
Ymmärrän kielen tutkielmassani laajemmin kuin vain tekstisisällöiksi. Digitaalisissa ympäristöissä kuvat ovat voimakas vaikuttamisen väline ja samalla tärkeitä elementtejä kulttuuristen uskomusjärjestelmien luomisessa ja ylläpitämisessä. Varsinkin meemeihin eli kuvavitseihin on ladattu paljon merkityksiä, symboliikkaa ja tunteita, mikä tekee niistä erityisen vahvan viestinnällisen aseen. Kun kuva on lähtenyt somealustoilla kiertoon, alkuperäisen lähettäjän on mahdollista vaikuttaa sen jatkokäyttämiseen enää rajallisesti. Tämä tekee maaperän otolliseksi myös hämmentämisen ilmiölle.
Kulttuurisen mediatutkimuksen piirissä Stuart Hallin alun perin 1970-luvulla esittämä, laajasti tunnettu ja vaikutusvaltainen semioottinen sisäänkoodaus/uloskoodaus-malli avaa mielestäni hedelmällisiä tulokulmia digitalisoituneeseenkin mediaympäristöön. Hallin merkitysmallia viitepisteenäni käyttäen hahmottelen tutkielman lopulla yhteen nivovasti hybridiä mediaympäristöä, somealustojen toiminnallisuuksia ja merkitysprosesseja niillä. alustojen semioottisia asetelmia ja propagandan mekanismeja sekä representaation roolia. Nämä seikat ovat tärkeitä ottaa huomioon tutkittaessa hämmentämistä kriittisesti. Pohdin myös, millaisen mallin avulla saisi tukevimman otteen tilanteesta, jossa hämmentäjät käyttävät mediateknologioita yhteiskunnan yhteisen arvopohjan viestinnälliseen rapauttamiseen.
Lähestyn kuvallista hämmentämistä sosiaalisen median alustoilla merkitysten manipulointina, joka nivoutuu näillä alustoilla muotoutuneisiin valta-asetelmiin ja joita hämmentämisessä käytetään hyväksi. Digitaalisina rakennelmina somealustat sisältävät toiminnallisuuksia (esim. tykkäykset, kommentit, jakaminen), joiden avulla käyttäjät viestivät toisilleen ja jotka samalla ilmentävät, mikä alustaympäristössä on merkityksellistä. Tähän sisältyy ongelmia siksi, että alustojen toiminnallisuuksia on mahdollista käyttää myös vahingoittamiseen. Lisäksi alustoilla tehdään tunteisiin vetoavien sisältöjen avulla ilmiöitä niin sanotusti viraaleiksi, ja tällä saattaa olla hyvinkin konkreettisia seurauksia.
Ymmärrän kielen tutkielmassani laajemmin kuin vain tekstisisällöiksi. Digitaalisissa ympäristöissä kuvat ovat voimakas vaikuttamisen väline ja samalla tärkeitä elementtejä kulttuuristen uskomusjärjestelmien luomisessa ja ylläpitämisessä. Varsinkin meemeihin eli kuvavitseihin on ladattu paljon merkityksiä, symboliikkaa ja tunteita, mikä tekee niistä erityisen vahvan viestinnällisen aseen. Kun kuva on lähtenyt somealustoilla kiertoon, alkuperäisen lähettäjän on mahdollista vaikuttaa sen jatkokäyttämiseen enää rajallisesti. Tämä tekee maaperän otolliseksi myös hämmentämisen ilmiölle.
Kulttuurisen mediatutkimuksen piirissä Stuart Hallin alun perin 1970-luvulla esittämä, laajasti tunnettu ja vaikutusvaltainen semioottinen sisäänkoodaus/uloskoodaus-malli avaa mielestäni hedelmällisiä tulokulmia digitalisoituneeseenkin mediaympäristöön. Hallin merkitysmallia viitepisteenäni käyttäen hahmottelen tutkielman lopulla yhteen nivovasti hybridiä mediaympäristöä, somealustojen toiminnallisuuksia ja merkitysprosesseja niillä. alustojen semioottisia asetelmia ja propagandan mekanismeja sekä representaation roolia. Nämä seikat ovat tärkeitä ottaa huomioon tutkittaessa hämmentämistä kriittisesti. Pohdin myös, millaisen mallin avulla saisi tukevimman otteen tilanteesta, jossa hämmentäjät käyttävät mediateknologioita yhteiskunnan yhteisen arvopohjan viestinnälliseen rapauttamiseen.