"Nyt tää peli ei ratkee ikinä": Keskustelunanalyyttinen tutkimus autististen lasten tunnekokemusten jakamisesta lautapelissä
Kiiski, Anni (2024)
Kiiski, Anni
2024
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-12-06
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024111610240
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-2024111610240
Tiivistelmä
Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen autististen poikien tunnevuorovaikutusta heidän pelatessaan lautapeliä. Tutkin, millaisilla vuorovaikutuksen resursseilla tunne- eli affektiivinen asennoituminen jaetaan pelaajien kesken, ja millaisilla he osoittavat affiliaatiota eli myötämielistä suhtautumista toisiaan kohtaan. Käytän aineistonani videoaineistoa, jossa autistiset kouluikäiset pojat pelaavat Afrikan tähteä kuntoutusryhmässä.
Tutkimukseni käsittelee neurotyyppien vuorovaikutuksellisia eroja moninaisuuden arvostamisen näkökulmasta. Usein tutkimusta tehdään neurotyypillisestä näkökulmasta, jossa kaikki sen normista poikkeava nähdään häiriöksi. Tätä vastoin neuromoninaisuus ottaa huomioon erilaiset neurotyypit, joita ihmisillä voi olla, ja niille ominaiset vuorovaikutustavat, arvottamatta yhtäkään huonommaksi. Yhteen neurovähemmistöön, autismiin, liitetään heikentynyt kyky ymmärtää tai ilmaista tunteita sekä vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Autistiset tutkijat ja aktivistit esittävät, että tunnejakamisen ja vuorovaikutuksen ongelmat johtuvat usein siitä, että niiden tavat ja resurssit ovat autisteilla erilaisia kuin neurotyypillisillä, eivätkä ryhmät ymmärrä toisiaan. Valta-asemassa olevat neurotyypilliset määrittävät normaalin, ja tällaisen yhteiskunnan sosiaaliset ympäristöt vaikeuttavat autistien toimintaa - sen sijaan, että heissä olisi synnynnäisiä vikoja. Tämän moninaisuuden huomioon ottava tutkimus osoittaa, että meidän on tutkittava kaikkia erilaisia ilmaisun tapoja yhtä arvokkaina, sillä ne lisäävät ymmärrystämme ihmisyydestä. Näin suuntaudun myös omassa tutkielmassani.
Erilaisten tunteen jakamisen resurssien tutkimiseen käytän multimodaalista keskustelunanalyysiä. Metodologia soveltuu yksittäisiin tilanteisiin perehtymiseen yksityiskohtaisesti, samoin kuin siihen, miten niiden osallistujat rakentavat vuorovaikutustaan hetki hetkeltä. Mondadan kehollisia resursseja ja Goodwinin katsetta kuvailevat litterointityylit mahdollistavat keskittymisen vuorovaikutuksessa yhtäaikaisesti useisiin eri elementteihin, huokauksista käden nostamiseen tai vilkaisuihin. Tutkimalla monipuolisesti puheen ja kehon resursseja muodostuu laaja kuva siitä, mitä yksittäisessä tunnejakamisen tilanteessa tapahtuu. Tutkin erityisesti kolmevuoroisia sekvenssejä, joissa yksi pelaaja kääntää pelilaudalta kiekon ja reagoi siihen tunteella, toiset reagoivat häneen ja hän takaisin heihin vahvistaen tapahtuneen jakamisen.
Olen muodostanut aineistoni tunnejakamistilanteista kaksi kategoriaa, huumorin kautta jakamisen (4 esimerkkiä) ja huumoriksi muuttuvan välittömän affektin (2 esimerkkiä). Ensimmäisessä aloittava pelaaja ilmaisee tunteensa kiekkoon huumorin kautta, esimerkiksi itseironisesti, ja muut jakavat asennoitumisen. Toisessa kategoriassa aloittava pelaaja ilmaisee turhautumista välittömästi, mutta toinen pelaaja kääntääkin tilanteen huumoriksi, joka jaetaan yhdessä. Pelaajat käyttävät kummassakin paljon sekä puheen resursseja, että kehollisia resursseja kuten ilmeitä.
Tärkeimmät huomiot tutkielmastani ovat katseen ja puheen välinen suhde, sekä käytettyjen resurssien monipuolinen yhteispeli. Katsekontakti ei ole jokaisessa jakamistilanteessa käytössä, mutta vuorovaikutus ei kärsi siitä. Jakamistilanteissa, joissa pelaajat puhuvat, katsekontaktia esiintyy huomattavasti harvemmin kuin nonverbaalissa. Nauru, ilmeet ja eleet kietoutuvat sanavalintojen ja prosodian kanssa huumorin jakamisen kokonaisuudeksi. Aineistoni pelaajat jakavat tunteitaan ennen kaikkea huumorin välityksellä, oli kyseessä sitten turhautuminen tyhjästä kiekosta tai tyytyväisyys jalokivestä, mikä viittaa huumoriin psykologisen suojelun keinona. Affektiivisen asennoitumisen jakaminen on enimmäkseen sujuvaa ja nopeaa. Tämä voi viitata aiemman tutkimuksen löytöihin, joiden mukaan saman neurotyypin omaavien ihmisten keskinäinen kommunikaatio on sujuvampaa kuin eri neurotyyppien. Lisäksi lautapeli tunnevuorovaikutuksen kontekstina voi omata erityislaatuisia piirteitä: ehkä samat säännöt ja seuraukset kaikille auttavat samaistumaan toisen tunneasennoitumiseen.
Tutkimukseni käsittelee neurotyyppien vuorovaikutuksellisia eroja moninaisuuden arvostamisen näkökulmasta. Usein tutkimusta tehdään neurotyypillisestä näkökulmasta, jossa kaikki sen normista poikkeava nähdään häiriöksi. Tätä vastoin neuromoninaisuus ottaa huomioon erilaiset neurotyypit, joita ihmisillä voi olla, ja niille ominaiset vuorovaikutustavat, arvottamatta yhtäkään huonommaksi. Yhteen neurovähemmistöön, autismiin, liitetään heikentynyt kyky ymmärtää tai ilmaista tunteita sekä vaikeuksia vuorovaikutuksessa. Autistiset tutkijat ja aktivistit esittävät, että tunnejakamisen ja vuorovaikutuksen ongelmat johtuvat usein siitä, että niiden tavat ja resurssit ovat autisteilla erilaisia kuin neurotyypillisillä, eivätkä ryhmät ymmärrä toisiaan. Valta-asemassa olevat neurotyypilliset määrittävät normaalin, ja tällaisen yhteiskunnan sosiaaliset ympäristöt vaikeuttavat autistien toimintaa - sen sijaan, että heissä olisi synnynnäisiä vikoja. Tämän moninaisuuden huomioon ottava tutkimus osoittaa, että meidän on tutkittava kaikkia erilaisia ilmaisun tapoja yhtä arvokkaina, sillä ne lisäävät ymmärrystämme ihmisyydestä. Näin suuntaudun myös omassa tutkielmassani.
Erilaisten tunteen jakamisen resurssien tutkimiseen käytän multimodaalista keskustelunanalyysiä. Metodologia soveltuu yksittäisiin tilanteisiin perehtymiseen yksityiskohtaisesti, samoin kuin siihen, miten niiden osallistujat rakentavat vuorovaikutustaan hetki hetkeltä. Mondadan kehollisia resursseja ja Goodwinin katsetta kuvailevat litterointityylit mahdollistavat keskittymisen vuorovaikutuksessa yhtäaikaisesti useisiin eri elementteihin, huokauksista käden nostamiseen tai vilkaisuihin. Tutkimalla monipuolisesti puheen ja kehon resursseja muodostuu laaja kuva siitä, mitä yksittäisessä tunnejakamisen tilanteessa tapahtuu. Tutkin erityisesti kolmevuoroisia sekvenssejä, joissa yksi pelaaja kääntää pelilaudalta kiekon ja reagoi siihen tunteella, toiset reagoivat häneen ja hän takaisin heihin vahvistaen tapahtuneen jakamisen.
Olen muodostanut aineistoni tunnejakamistilanteista kaksi kategoriaa, huumorin kautta jakamisen (4 esimerkkiä) ja huumoriksi muuttuvan välittömän affektin (2 esimerkkiä). Ensimmäisessä aloittava pelaaja ilmaisee tunteensa kiekkoon huumorin kautta, esimerkiksi itseironisesti, ja muut jakavat asennoitumisen. Toisessa kategoriassa aloittava pelaaja ilmaisee turhautumista välittömästi, mutta toinen pelaaja kääntääkin tilanteen huumoriksi, joka jaetaan yhdessä. Pelaajat käyttävät kummassakin paljon sekä puheen resursseja, että kehollisia resursseja kuten ilmeitä.
Tärkeimmät huomiot tutkielmastani ovat katseen ja puheen välinen suhde, sekä käytettyjen resurssien monipuolinen yhteispeli. Katsekontakti ei ole jokaisessa jakamistilanteessa käytössä, mutta vuorovaikutus ei kärsi siitä. Jakamistilanteissa, joissa pelaajat puhuvat, katsekontaktia esiintyy huomattavasti harvemmin kuin nonverbaalissa. Nauru, ilmeet ja eleet kietoutuvat sanavalintojen ja prosodian kanssa huumorin jakamisen kokonaisuudeksi. Aineistoni pelaajat jakavat tunteitaan ennen kaikkea huumorin välityksellä, oli kyseessä sitten turhautuminen tyhjästä kiekosta tai tyytyväisyys jalokivestä, mikä viittaa huumoriin psykologisen suojelun keinona. Affektiivisen asennoitumisen jakaminen on enimmäkseen sujuvaa ja nopeaa. Tämä voi viitata aiemman tutkimuksen löytöihin, joiden mukaan saman neurotyypin omaavien ihmisten keskinäinen kommunikaatio on sujuvampaa kuin eri neurotyyppien. Lisäksi lautapeli tunnevuorovaikutuksen kontekstina voi omata erityislaatuisia piirteitä: ehkä samat säännöt ja seuraukset kaikille auttavat samaistumaan toisen tunneasennoitumiseen.