Hoitajien veto- ja pitovoima syöpää sairastavan potilaan hoitotyössä : systemaattinen kirjallisuuskatsaus

Abstract

Syöpään sairastuu jossakin elämänsä vaiheessa joka kolmas suomalainen. Syövän hoitomahdollisuudet ovat parantuneet, minkä vuoksi moni elää syöpäsairauden kanssa aiempaa pidempään. Samalla terveydenhuollon henkilöstötilanne on haastava. Henkilöstövaje on suurta kaikissa ammattiryhmissä, mutta etenkin hoitajien kohdalla vaje on suurta. Vuosien 2021–2023 aikana hoitajavaje on kaksinkertaistunut. Myös uusien koulutettujen hoitajien määrä on laskenut. Syöpäpotilaiden hoidon turvaamiseksi tarvitaan riittävästi hoitohenkilökuntaa.

Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena oli selvittää veto- ja pitovoimatekijöitä syöpää sairastavan potilaan hoitotyössä. Tavoitteena oli tuottaa tietoa tekijöistä, jotka saavat hoitajat hakeutumaan ja pysymään syöpäpotilaita hoitavissa yksiköissä. Tutkimuskysymyksinä olivat: ”Miksi hoitajat haluavat työskennellä syöpää sairastavan potilaan hoitotyössä?” ja ”Miksi hoitajat ovat halunneet hakeutua syöpää sairastavan potilaan hoitotyöhön?”.

Katsauksessa käytettiin CINAHL-, Medline-, PsycInfo-, Web of Science- ja Scopus-tietokantoja. Käytettyjä hakusanoja olivat hoitaja, veto- ja pitovoima sekä syöpää sairastavan potilaan hoitotyö. Sisäänottokriteereitä olivat vertaisarvioidut alkuperäistutkimukset, syöpää sairastavan aikuispotilaan hoitotyö, veto- tai pitovoima ja hoitajiin kohdistuvat tutkimukset. Tietokantahaut tuottivat 3911 tutkimusartikkelia, joista tutkimuksen valintaprosessin myötä 7 tutkimusartikkelia hyväksyttiin mukaan katsaukseen. Laadunarviointi tehtiin Hawkerin laadunarviointityökalulla. Analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia.

Hoitajat halusivat hakeutua syöpä sairastavan potilaan hoitotyöhön syöpähoitotyön hyvän imagon, henkilökohtaisten syiden ja ammatillisen kehittymisen mahdollisuuden vuoksi. Syöpähoitotyön hyvää imagoa kuvasivat tunnettuus, sisällöllinen kiehtovuus ja rekrytoinnin tehokkuus. Henkilökohtaisina syinä syöpähoitotyöhön hakeutumiseen olivat omat kokemukset ja sattumanvaraisuus. Ammatillisen kehittymisen mahdollisuutta kuvasivat oma tarve ja mahdollisuus kouluttautua. Hoitajat halusivat työskennellä syöpää sairastavan potilaan hoitotyössä työn ja yhteistyön merkityksellisyyden, hyvän työympäristön ja ammatillisen kehittymisen mahdollisuuden vuoksi. Kiitollisuuden kokeminen, työssä koetut positiiviset tunteet sekä arvostus ja vaikutus elämänarvoihin kuvasivat työn merkityksellisyyttä. Hyvään työympäristöön sisältyi hyvä johtaminen, suotuisat työolosuhteet ja osallisuus työssä. Yhteistyön merkityksellisyys kuvautui yhteistyönä moniammatillisesti sekä potilaiden ja perheiden kanssa. Ammatillisen kehittymisen mahdollisuutta kuvasi mahdollisuus kouluttautua ja työssä oppiminen.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että syöpähoitotyön hyvää imagoa ylläpitämällä ja koulutukseen panostamalla voidaan lisätä alan houkuttelevuutta. Työilmapiiriin, työhyvinvointiin ja yhteistyöhön sekä perehdytykseen panostaminen, koulutuksien mahdollistaminen ja johtajien kommunikaatio ovat tekijöitä, joilla voidaan lisätä syöpähoitotyön pitovoimaa. Tuloksia voidaan hyödyntää veto- ja pitovoiman parantamisessa syöpää sairastavan potilaan hoitotyössä.