Hyvinvointialueen sisäinen tarkastus : Riippumattomuuden lainsäädännöllinen perusta ja yhteys kansainvälisiin ammattistandardeihin

Abstract

Hyvinvointialueuudistuksen myötä syntyi uusi julkishallinnon taso. Uudistuksen myötä sisäinen tarkastus sai uuden lainsäädännöllisen ulottuvuuden, kun aluehallitus velvoitettiin järjestämään riippumaton sisäinen tarkastus. Hyvinvointialueuudistus toi merkittäviä muutoksia julkishallinnon rakenteisiin, mikä korostaa sisäisen tarkastuksen roolia osana hyvinvointialueiden valvontaa ja riskienhallintaa. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä on selvittää, mitä lainsäädännössä edellytetty riippumattomuus tarkoittaa hyvinvointialueiden sisäisessä tarkastuksessa. Lisäksi tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millä tavoin riippumattomuus suhteutuu kansainvälisiin ammattistandardeihin, kuten Institute of Internal Auditorsin (IIA) ja International Organization of Supreme Audit Institutions:in (INTOSAI) standardeihin.

Tutkimusmenetelmänä on lainoppi eli oikeusdogmatiikka, minkä rinnalla tulkintaa ja systematisointia toteutetaan esimerkiksi analogian avulla. Tutkimuksessa analysoidaan kansallisen lainsäädännön (esim. hyvinvointialuelaki, talousarvioasetus), sekä kansainvälisten standardien yhteensovittamista. Kansallista lainsäädäntöä analysoidaan erityisesti hyvinvointialueiden ja muiden julkishallinnollisten organisaatioiden, kuten kuntien ja valtionhallinnon näkökulmasta. Osana riippumattomuutta tutkimuksessa huomioidaan hallintolain oikeusperiaatteiden, sekä virkamiesten esteellisyyttä koskevat lainkohdat. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan riippumattomuuden turvaamiseen liittyviä suojamekanismeja sekä mahdollisia riippumattomuuden uhkia hyvinvointialueiden sisäisessä tarkastuksessa.

Tutkielman tulokset osoittavat, että sisäisen tarkastuksen riippumattomuutta hyvinvointialueilla ei ole lainsäädännössä määritelty riittävällä tavalla. Lisäksi analoginen tulkinta suhteessa muiden julkishallinnollisten organisaatioiden sisäisen tarkastuksen riippumattomuuteen jää myös osin epäjohdonmukaiseksi. Oikeuslähteiden systematisoinnin avulla on nähtävissä olennaisia ristiriitaisuuksia. Kansainväliset ammattistandardit tarjoavat merkittävää tukea riippumattomuuden määrittelyssä erityisesti käytännön tasolla. Ammattistandardien soveltaminen mahdollisissa oikeustapauksissa saattaisi vaatia hyvinvointialueiden kontekstissa lainsäädännöllistä uudistusta. Johtopäätöksissä ehdotetaan lainsäädäntöuudistusta, joka turvaisi hyvinvointialueiden sisäisen tarkastuksen riippumattomuuden lainsäädäntötasoisesti. Samalla luotaisiin uuden hallinnontason vaatima lainsäädäntöstruktuuri, joka vähentäisi tosiasiallista riippumattomuutta ja edesauttaisi hyvien käytänteiden, sekä pysyvien rakenteiden syntymistä.