Änkyttävien lasten vanhempien tunnistamat mikroaggressiot ja huolet tulevaisuudesta toimintakyvyn näkökulmasta

Abstract

Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli tarkastella änkyttävien lasten vanhempien lastensa elinympäristössä tunnistamia mikroaggressioita ja sitä, millaisia huolia vanhemmilla oli lastensa tulevaisuudesta toimintakyvyn näkökulmasta. Aiempaa tutkimusta änkyttävien lasten elinympäristössä esiintyvistä mikroaggressioista ei ole tehty, ja aikuisten änkyttävien ihmisten kohtaamista mikroaggressioista on saatu vasta ensimmäisiä tutkimustuloksia. Mikroaggressioilla on todettu tutkimuksissa olevan kielteisiä vaikutuksia muun muassa mielenterveyteen ja itsetuntoon. Tutkielmassa tarkasteltiin sitä, millaisia mikroaggressioista vanhemmat tunnistavat änkyttävien lastensa elinympäristössä. Tämän lisäksi tutkittiin vanhempien huolia lasten tulevaisuudesta ICF-toimintakyvyn näkökulmasta. Tutkimus yhdistelee kvantitatiivista ja kvalitatiivista tutkimusotetta. Tutkimuksen aineisto kerättiin kasvokkain paperisen kyselylomakkeen avulla. Aineiston mikroaggressioita käsittelevä monivalintaosuus analysoitiin kvantitatiivisesti eli vastauksista muodostettiin frekvenssit. Avoin kysymys änkyttävän lapsen tulevaisuuteen liittyvistä huolista analysoitiin teorialähtöisen sisällönanalyysin keinoin ICF-viitekehyksen näkökulmasta.

Tutkimuksen kvantitatiivisen osuuden tulosten mukaan vanhemmat tunnistivat änkyttävän lapsensa elinympäristössä eniten koetun avuttomuuden mikroaggressiota. Toiseksi eniten tunnistetiin invalidoinnin ja holhoamisen mikroaggressioita. Lisäksi kolmasosa vanhemmista tunnisti lapsensa elinympäristössä päiväkodin/koulun mikroaggressioita, vuorovaikutuksen välttämistä sekä yksityisyyden kieltämistä. Tutkimuksen kvalitatiivisessa osassa todettiin, että vanhemmat olivat huolissaan ICF-viitekehyksen näkökulmasta erityisesti änkyttävän lapsensa ruumiin/kehon toiminnoista, suorituksista ja osallistumisesta sekä ympäristötekijöistä. Vanhemmat eivät maininneet suoraan olevansa huolissaan lapsensa elinympäristössä tunnistamista mikroaggressioista. Vastauksissa korostui huoli lapsen kiusaamisesta, jonka katsottiin kuuluvan toimintakykyyn vaikuttaviin ympäristötekijöihin. Lähes kaikki vanhemmat olivat huolissaan änkyttävän lapsensa kiusaamisesta. Ruumiin ja kehon toimintoja koskevissa huolissa korostuivat huoli lapsen mielenterveydestä ja itsetunnosta sekä minäpystyvyydestä. Suoritusten ja osallistumisen luokassa vanhempien huolet kohdistuivat ongelmiin kaverisuhteissa ja muissa ihmissuhteissa. Tutkimuksen tulokset vahvistavat alustavia tutkimustuloksia siitä, että änkyttävät ihmiset kohtaavat elinympäristössään mikroaggressioita, erityisesti holhoamisen ja koetun avuttomuuden mikroaggressioita. Vaikka vanhemmat eivät olleet suoraan huolissaan lapsen elinympäristön mikroaggressioista, vanhempien huolissa korostuivat osin samat ilmiöt, joiden on todettu olevan seurauksia mikroaggressioista. Tuloksia voidaan hyödyntää kliinisessä työssä änkyttävien ihmisten kuntoutuksessa sekä heidän toimintakykynsä arvioinnissa. Lisäksi tutkimustuloksia voidaan hyödyntää änkyttämiseen liittyvässä koulutus- ja vaikuttamistyössä.