Toimitusketjun resilienssi alihankkijoiden valintakriteerinä

Abstract

Viimeisen vuosikymmenen aikana koetut suuret disruptiiviset myllerrykset, kuten esimerkiksi COVID-19 –pandemia sekä vuonna 2022 alkanut sota Ukrainassa ovat koetelleet globalisaation myötä pidentyneitä ja monimutkaistuneita toimitusketjuja hankaloittaen fyysisten tuotteiden kulkeutumista markkinasta toiseen. Nämä suuret ja odottamattomat disruptiot ovat osoittaneet, että yritysten rakentamat toimitusketjujen maailmalaajuiset verkostot eivät ole tarpeeksi vahvoja, mikä on nostanut esille toimitusketjujen sisäisten ja ulkoisten disruptioiden vastustamiskykyä käsittelevän termin resilienssi johtotason strategisille agendoille. Tässä tutkimuksessa käsitellään toimitusketjujen resilienssiä aluksi kokonaisuudessaan ja myöhemmin rajoitetummin alihankkijavalintaprossin näkökulmasta. Toimitusketjujen resilienssiä tutkivan tieteellisen kirjallisuuden määrä on kasvanut eksponentiaalisesti 2000-luvulla korostaen sen tärkeyttä yritysliiketoiminnassa. Tutkimuksen teoreettisessa osuudessa pyritään aluksi antamaan taustaa toimitusketjujen historiasta, sekä miten tärkeimmät käsitteet ja ajattelutavat ovat muovautuneet sekä kehittyneet ajan myötä aina nykypäivään asti. Tämän jälkeen toimitusketjuihin yhdistetään niiden resilienssin käsite, ja tutkimusalue rajataan resilienssin ja yritysten alihankkijoiden väliseen suhteeseen. Tieteellisen kirjallisuuden pohjalta muodostui tutkimuksen metodologinen osuus, jonka tutkimusmenetelmäksi valikoitui laadullinen tutkimus. Tutkimusaineisto kerättiin toteuttamalla teoreettisen osuuden pohjalta suunniteltuja teemahaastatteluja kahdessa hyvin erilaisessa yrityksessä, jotka ovat suomalainen rakennusalalla toimiva pörssiyhtiö YIT ja saksalainen scale- up –vaiheen saavuttanut kannettavia akkupaketteja valmistava Instagrid. Haastattelujen pohjalta nousi muun muassa esille, että yritykset lähestyvät toimitusketjujen resilienssiä hyvin erilaisilla tavoilla, vahvistaen ajatusta siitä, ettei yhtä kaikkiin tilanteisiin sopivaa resilienssin saavuttamisen mallia ole mahdollista luoda. Toimitusketjun resilienssin suunnittelu on siten tapauskohtainen ja yritykselle räätälöityyn strategiseen agendaan perustuva prosessi. Tutkimuksen molempien yritysten kohdalla on kuitenkin tunnistettu samanlaisia toimintatapoja resilienssin saavuttamiseksi, kuten sopimusten solmiminen vara-alihankkijoiden kanssa myös samalaisia kysymyksiä siitä, että millaisia suhteita kunkin alihankkijan kanssa tulisi rakentaa.