Finanssikovenantit osana luottoriskin hallintaa yritysrahoituksessa : Toimialakohtainen tarkastelu

Abstract

Kovenantit eli rahoitussopimuksille kirjatut erityisehdot ovat rahoittajalle vaihtoehtoinen tapa hallita luottoriskiä. Perinteisesti luottoriskiä on hallittu reaalivakuuksin siten, että luotonottaja panttaa kiinteää omaisuutta luoton vakuudeksi. Kovenantit ovat yleistyneet Suomessa vasta 2000-luvulla ja edelleen kovenantteja käytetään laajemmin pääsääntöisesti vain keskisuurten ja suurten yritysten rahoituksessa. Kovenanteilla luotonantaja voi hallita luottoriskiään asettamalla sopimusehdoin vastapuolelle taloudelliset ja operatiiviset raamit, joiden puitteissa se on valmis yritystä rahoittamaan. Kovenantit mahdollistavat rahoituksen saatavuuden entistä ketterämmin sellaisille yrityksille, joille ei ole kertynyt tarpeeksi vakuudeksi kelpaavaa omaisuutta. Tällaisia toimijoita ovat esimerkiksi erilaiset alustatalouden yritykset tai kasvuyritykset.

Tutkielman päätavoitteena on tunnistaa millaisia finanssikovenantteja suuryritysten rahoituksessa käytetään ja miten niillä voidaan hallita rahoituksen luottoriskiä. Lisäksi tutkielman aineisto mahdollistaa toimialakohtaisen vertailun yleisimpien kovenanttityyppien suhteellisen esiintyvyyden osalta. Vertailu suoritetaan kiinteistöalan, rahoitusalan, teollisuuden ja kaupan alan välillä. Kovenanttien toimialakohtaisia eroja ei ole aiemmassa aiheesta tehdyssä tutkimuksessa käsitelty laajasti ja toimialakohtaisten erojen tunnistaminen mahdollistaa tulevaisuudessa aiempaa yksilöidympien ja tehokkaampien kovenanttien laatimisen rahoitussopimuksille.

Tutkielman teoreettinen pohja muodostuu rahoituksen ja riskienhallinnan keskeisten teorioiden kautta. Rahoituksessa keskeisinä teemoina nousevat esimerkiksi yrityksen optimaalinen pääomarakenne ja yrityksen erilaiset rahoitusmuodot. Riskienhallinnassa tutkielman kannalta keskeistä on luottoriskin määrittely ja pankkien riskienhallinta, joka nojaa vahvasti viranomaisten määrittelemiin sääntelyn viitekehyksiin. Tutkielman aineistona on suomalaisen pankin rahoitussopimukset, joista tutkielman käyttöön on poimittu tietoa vastapuolen toimialasta sekä finanssikovenanteista. Tutkielmassa menetelmien osalta aineiston analysointiin on valittu kvantitatiivinen lähestymistapa eli ristiintaulukointi, jonka lisäksi tulosten merkitsevyyttä on mitattu khiin neliö -testillä.

Tutkielman tulokset osoittavat, että yleisimmät finanssikovenantit voidaan jakaa kolmeen luokkaan; kannattavuutta, maksuvalmiutta ja vakavaraisuutta kuvaaviin kovenantteihin. Näitä luokkia vertailemalla toimialojen väliset jakaumat muistuttavat vahvasti toisiaan. Toimialojen välillä havaitaan kuitenkin merkittäviä eroja kovenanttityyppien suhteellisen esiintyvyyden osalta. Rahoitus- ja kiinteistöaloilla korostuvat lainan määrä suhteessa kiinteistön tai arvopaperisalkun markkina-arvoon sekä käyttökatteen suhde nettorahoituskuluihin, kun taas teollisuudessa ja kaupan alalla yleisimpiä kovenantteja ovat omavaraisuusaste ja nettovelkojen suhde käyttökatteeseen.

Kovenantit ovat verrattaen tuore keino hallita luottoriskiä, jonka vuoksi aiempi tutkimus aiheesta etenkin Suomessa on rajallista. Tutkielman tulokset herättävät useita mielenkiintoisia jatkotutkimusmahdollisuuksia, joista yksi esimerkki on kovenanttien muodostama oman pääoman ehtoisen rahoituksen kaltainen päätäntävalta rahoitettavan yrityksen toiminnassa.