Kunnioitusta ja konkretiaa : Metsästäjien rooli luonnonsuojelussa
Tuomisto, Tiia (2024)
Tuomisto, Tiia
2024
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-11-27
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202411069927
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202411069927
Tiivistelmä
Pro gradu -tutkielmani käsittelee suomalaisten metsästäjien suhdetta luontoon ja luonnonsuojeluun. Tarkastelen metsästäjien kokemuksia suhteessa vallitsevaan ympäristökeskusteluun ja siinä ilmeneviin konflikteihin. Metsästäjät asettuvat ympäristökeskustelussa ristiriitaiseen asemaan, koska heidän itsensä ajatus roolistaan osana luonnonsuojelua on usein ristiriidassa monen muun tahon käsitysten kanssa. Pohjustan tutkielmani metsästyksen historiasta tehtyyn tutkimukseen luonnonsuojelun näkökulmasta. Esittelen myös tutkimustietoa maaseudun ja kaupungin välisestä vastakkainasettelusta ja erkaantumisesta. Tarkastelen tutkielman oleellisia käsitteitä ja ilmiöitä antropologisen tutkimuksen kautta. Tavoitteenani on selvittää metsästäjien kokemuksia asemastaan luonnonsuojelussa. Haluan tietää, miksi eri tahot ajattelevat niin eri tavalla metsästyksestä ja luonnonsuojelusta. Tutkimuskysymykseni ovat: Millainen on metsästäjien luontosuhde? Millainen on metsästäjien suhde luonnonsuojeluun? Millainen on metsästäjien näkökulma luonnonsuojelun ja metsästyksen suhteesta?
Aineisto on kerätty etnografisesti osallistuvan havainnoinnin sekä haastattelun keinoin. Osallistuin kesällä ja syksyllä 2023 kahden eri metsästysporukan jahtitapahtumaan. Haastatteluaineiston keräsin syksyn 2023 ja talven 2023–2024 aikana. Haastatteluihin osallistui 16 metsästäjää. Suoritin myös keväällä 2023 metsästäjätutkinnon, jotta oppisin enemmän metsästyksen asemoitumisesta suhteessa luonnonsuojeluun ja saavuttaisin myös luotettavamman aseman tutkielmaani osallistuvien silmissä. Tutkinto on ensimmäinen askel kohti metsästysharrastuksen aloittamista.
Tutkielmaani osallistuneet metsästäjät määrittivät luontosuhdettaan kunnioituksen kautta. He kokivat olevansa osa luontoa. Olemalla osa luontoa he käsittivät luonnon hyödynnyksen normaalina ja välttämättömänä osana elämää. Luonto näyttäytyi suurimmalle osalle kotoisana paikkana, jossa elettiin jokapäiväistä elämää. Metsästys oli merkittävä osa luontosuhdetta. Se oli opettanut elämän aikana eläinten käyttäytymisestä ja luonnon toiminnasta. Suhde eläimiin määritettiin arvostuksen ja tasa-arvoisuuden kautta. Metsästystilanteessa eläimellä on oltava mahdollisuus suojautua ja paeta. Tämä muodostaa perustan todelliselle metsästykselle, joka nähdään lihantuotantoa eettisempänä ja ekologisempana vaihtoehtona ravinnon hankkimiselle. Läheisen ja kunnioitukseen perustuvan luontosuhteen kautta osallistujat näkivät itsensä myös osaksi luonnonsuojelua.
Ajatusta metsästyksen ja luonnonsuojelun välisistä ristiriidoista rakennettiin erottamalla identiteetit, jotka edustavat molempia puolia. Identiteetit rakentuivat paljon käsitykseen maaseudun ja kaupungin asukkaiden erilaisista kokemusmaailmoista. Samat syyt ristiriidoille toistuivat aineistossa, joten jaoin ne kolmeen teemaan: Arvomaailmojen erot ja luonnosta vieraantuminen, sosiaalisen median vaikutukset ja kuplautuminen sekä tiedon ja ymmärryksen puute. Esille nousi kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien puutteesta, ja sen myötä kasvanut epäluottamus päätöksentekijöitä kohtaan. Osallistujat kokivat, ettei paikallista kokemustietoa arvostettu tieteellisen tiedon rinnalla, vaan se sivuutettiin päätöksenteossa.
Aineisto on kerätty etnografisesti osallistuvan havainnoinnin sekä haastattelun keinoin. Osallistuin kesällä ja syksyllä 2023 kahden eri metsästysporukan jahtitapahtumaan. Haastatteluaineiston keräsin syksyn 2023 ja talven 2023–2024 aikana. Haastatteluihin osallistui 16 metsästäjää. Suoritin myös keväällä 2023 metsästäjätutkinnon, jotta oppisin enemmän metsästyksen asemoitumisesta suhteessa luonnonsuojeluun ja saavuttaisin myös luotettavamman aseman tutkielmaani osallistuvien silmissä. Tutkinto on ensimmäinen askel kohti metsästysharrastuksen aloittamista.
Tutkielmaani osallistuneet metsästäjät määrittivät luontosuhdettaan kunnioituksen kautta. He kokivat olevansa osa luontoa. Olemalla osa luontoa he käsittivät luonnon hyödynnyksen normaalina ja välttämättömänä osana elämää. Luonto näyttäytyi suurimmalle osalle kotoisana paikkana, jossa elettiin jokapäiväistä elämää. Metsästys oli merkittävä osa luontosuhdetta. Se oli opettanut elämän aikana eläinten käyttäytymisestä ja luonnon toiminnasta. Suhde eläimiin määritettiin arvostuksen ja tasa-arvoisuuden kautta. Metsästystilanteessa eläimellä on oltava mahdollisuus suojautua ja paeta. Tämä muodostaa perustan todelliselle metsästykselle, joka nähdään lihantuotantoa eettisempänä ja ekologisempana vaihtoehtona ravinnon hankkimiselle. Läheisen ja kunnioitukseen perustuvan luontosuhteen kautta osallistujat näkivät itsensä myös osaksi luonnonsuojelua.
Ajatusta metsästyksen ja luonnonsuojelun välisistä ristiriidoista rakennettiin erottamalla identiteetit, jotka edustavat molempia puolia. Identiteetit rakentuivat paljon käsitykseen maaseudun ja kaupungin asukkaiden erilaisista kokemusmaailmoista. Samat syyt ristiriidoille toistuivat aineistossa, joten jaoin ne kolmeen teemaan: Arvomaailmojen erot ja luonnosta vieraantuminen, sosiaalisen median vaikutukset ja kuplautuminen sekä tiedon ja ymmärryksen puute. Esille nousi kokemus omien vaikutusmahdollisuuksien puutteesta, ja sen myötä kasvanut epäluottamus päätöksentekijöitä kohtaan. Osallistujat kokivat, ettei paikallista kokemustietoa arvostettu tieteellisen tiedon rinnalla, vaan se sivuutettiin päätöksenteossa.