Rakennustyömaiden turvallisuusjohtaminen rakennuttajan näkökulmasta

Abstract

Rakennustyömaalla työskentely on luonteeltaan liikkuvaa ja dynaamista, sekä vaaroja aiheutuu esimerkiksi raskaasta kalustosta, keskeneräisistä rakenteista ja muuttuvasta ympäristöstä. Näiden ja monien muiden syiden vuoksi työturvallisuus on rakennusalalla kaikki kaikessa. Työturvallisuus vaatii toimiakseen järjestelmällisen johtamistavan, jota voidaan kutsua turvallisuusjohtamiseksi. Tämän tutkimuksen tavoitteena olikin selvittää rakennustyömaiden turvallisuusjohtamisen keskeinen sisältö ja nykytilanne kahta tutkimusmenetelmää käyttäen. Aihetta tarkasteltiin rakennuttajan näkökulmasta kirjallisuustutkimuksen ja haastattelututkimuksen muodossa. Kirjallisuustutkimus painottuu turvallisuusjohtamisen keskeisen sisällön, lainsäädännön ja rakennuttajan roolin tarkasteluun. Kirjallisuustutkimuksen aihealueiden tukemisen lisäksi haastattelut vielä kartoittavat nykytilannetta ja tuo esiin kehityskohteita.

Tutkimuksessa lähdettiin liikkeelle siitä, että lainsäädäntö antaa selkeät suuntaviivat turvallisuudelle työmailla, mutta niiden soveltaminen käytäntöön voi olla haastavaa. Haastatellut asiantuntijat pitävät lainsäädäntöä vakaana ja johdonmukaisena, mutta sen tehokkuus riippuu siitä, miten hyvin osapuolet ymmärtävät ja osaavat soveltaa sitä. Sisällöltään turvallisuusjohtamisen todettiin olevan paljon enemmän kuin pelkkää vaatimusten täyttämistä. Se nähdään aktiivisena ja dynaamisena prosessina, joka vaatii jatkuvaa sitoutumista ja yhteistyötä eri osapuolten välillä. Ennakoiva riskienhallinta nousi esille yhtenä tärkeimmistä tekijöistä, sillä riskit on kyettävä tunnistamaan ennen työn aloitusta ja pitämään tiiviisti mukana projektin kaikissa vaiheissa, mikä edellyttää hyvää tuntemusta työmaan olosuhteista ja työntekijöiden tarpeista. Toisena tärkeänä havaintona ilmeni turvallisuuskulttuurin merkitys. Turvallisuudelle myönteisen ilmapiirin luominen edellyttää, että työntekijät tuntevat olonsa turvalliseksi ja motivoituneiksi ilmoittamaan mahdollisista riskeistä. Tällaisen kulttuurin rakentaminen vie aikaa ja resursseja, mutta se vahvistaa sitoutumista ja parantaa työmaan yleistä ilmapiiriä. Rakennuttajalla onkin turvallisuuden johtamisessa erityisen vastuullinen rooli. Vaikka rakennuttaja ei osallistu suoraan päivittäisiin turvallisuustoimiin, hänen tehtävänään on varmistaa, että turvallisuusnäkökohdat huomioidaan kaikissa projektin vaiheissa. Rakennuttajan täytyy pitää turvallisuus esillä ja valvoa sitä aktiivisesti, sillä taloudelliset ja aikataulupaineet voivat muuten ajaa sen ohi.

Haastattelujen kautta huomattiin, että tällä hetkellä rakennustyömaiden turvallisuusjohtaminen on sidoksissa päivittäiseen toimintaan, ja työmaan johdon esimerkillä on keskeinen rooli turvallisuuskulttuurin ylläpitämisessä. Suurissa hankkeissa turvallisuus on usein systemaattista ja hyvin dokumentoitua, kun taas pienemmissä projekteissa vastuu saattaa olla enemmän yksilöillä. Haasteena on, että vaikka ohjeet ovat olemassa, niiden jalkautus käytäntöön ei aina onnistu tehokkaasti. Asiantuntijat painottavat koulutuksen ja jatkuvan kehittämisen merkitystä turvallisuuden parantamisessa. Ajantasainen ja kattava koulutus on keskeinen keino viedä turvallisuus käytäntöön. Myös kannustinjärjestelmät, kuten palkitseminen työtapaturmattomuudesta, voisivat lisätä työntekijöiden motivaatiota. Lähtökohtana on, että turvallisuusjohtamisen tulee perustua aktiiviseen vuorovaikutukseen ja kaikkien osapuolten osallistumiseen, ei pelkkään ylhäältä annettuun ohjeistukseen. Rakennusalan jatkuva muutos edellyttää, että kaikki osapuolet sopeutuvat uusiin tekniikoihin, menetelmiin, lainsäädäntöön, ja käytäntöjen jatkuvaan kehittämiseen. Turvallisen työympäristön saavuttaminen edellyttää kaikkien sitoutumista ja vahvaa, systemaattista turvallisuuskulttuuria, joka ulottuu projektin jokaiseen vaiheeseen.