Vapaan sivistystyön potentiaali kestävyysmurroksessa : Tapaustutkimus koskien Syke-hankkeita

Abstract

Kiihtyvä kulutus ja hupenevat resurssit värittävät tämän hetken todellisuutta kietoutuen yhteen ilmastonmuutoksen ja luontokadon kanssa. Vallitsevaa tilannetta pyritään globaalilla tasolla korjaamaan erilaisilla toimenpideohjelmilla, kuten Yhdistyneiden kansakuntien Agenda 2030 –ohjelmalla, joka pyrkii ratkaisemaan ongelmia niin ekologisella, sosiaalisella kuin taloudellisella sektorilla. Myös koulutuksella on tärkeä rooli kokonaisuudessa mutta epäselvää on, näytteleekö se vallitsevia ongelmia ylläpitävää vai kyseenalaistavaa roolia.

Tässä tutkielmassa tutkin, miten kestävä kehitys ymmärretään ja miten sitä toteutetaan valitsemassani vapaan sivistystyön oppilaitoksessa sekä toteuttaako se relevanteilta osin Agenda 2030 -toimintaohjelmaa. Tämä opinnäytetyö tarjoaa yhden näkökulman kestävän kehityksen edistämisen realiteetteihin yhteiskunnallisten ja käytännön tason haasteiden ristipaineessa yksittäisessä työväenopistossa vuosien 2023 ja 2024 taitteessa. Tutkimus kiinnittyy tieteenfilosofisesti konstruktionistiseen todellisuuskäsitykseen ja oma lähestymistapani tutkijana edustaa kriittistä tutkimustraditiota, jossa kiinnitetään huomiota usein yhteiskunnallisissa rakenteissa piileviin epäkohtiin. Tässä tutkimuksessa tarkastelen kahta vuosina 2021-2025 toteutettavaa Syväsivistys ja kestävä kehitys (Syke)-hanketta, jotka ovat Opetushallituksen rahoittamia laatu- ja kehityshankkeita.Nämä hankkeet pyrkivät edistämään kestävää kehitystä Tampereen seudun työväenopistossa erityisesti kehittämällä henkilöstön osaamista kestävyysteemoihin liittyen.

Kyseessä on tapaustutkimus, jonka aineistona käytän Opetushallituksen ja T ampereen seudun työväenopiston henkilöstön haastatteluja sekä työväenopiston toimintaa ohjaavia dokumentteja. Analyysimenetelmänä käytän sisällönanalyysiä ja abduktiivista päättelyn logiikkaa, jossa vuorottelevat aineisto- ja teorialähtöinen analyysi. Tutkimukseni kiinnittyy kestävyysmurrosta käsittelevien tutkimusten joukkoon painottaen kasvatustieteellistä lähestymistapaa. Analyysin teoreettisena viitekehyksenä käytän kestävän kehityksen pilarimallia sekä Sterlingin (2011) oppimisen tasoja, joiden avulla tutkin kestävän kehityksen käsityksiä, toimia ja kestävyystaitojen oppimiselle asetettuja odotuksia ja kuvauksia.

Tutkimuksesta selvisi, että kestävä kehitys näyttäytyy työväenopistossa laajasti eri toiminnan sektoreilla vaikkakin useilla kestävyyttä edistävillä toimilla on opistossa jo pitkät perinteet. Toimien taustalla tunnistin sekä instrumentaalisia eli käytännön toimenpiteisiin nojaavia, että emansipatorisia eli kokonaisvaltaiseen ajatteluun ja arvojen pohdiskeluun kiinnittyviä lähestymistapoja kestävän kehityksen edistämiseksi. Haasteina tunnistin erityisesti kattavan muutoksen vaatimien resurssien vähyyden sekä erityisesti ekologisen näkökulman integroimisen vaikeuden. Haastattelemani henkilöt kutsuvat työväenopiston toimintaa sivistämiseksi ja osaamisen kehittämiseksi kasvatuksen sijasta ja toimintaa ohjaa pyrkimys kohti ekososiaalista ja syväsivistystä.