Mediators and Writers : Contemporary Finnish literary translators and their narrative translatorship
Heino, Anu (2024)
Heino, Anu
Tampere University
2024
Kielten tohtoriohjelma - Doctoral Programme in Language Studies
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-11-22
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3656-1
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3656-1
Tiivistelmä
Tämän väitöskirjan tavoitteena on antaa ääni tämän päivän suomalaisille kirjallisuuden suomentajille. Tutkimuksessa paneudutaan siihen, keitä tällä hetkellä ammatissa toimivat suomentajat ovat. Tutkimus keskittyy erityisesti suomentajien omiin kertomuksiin ja siihen, minkälaisen roolin kääntäjyys ottaa heidän elämäntarinoissaan kirjallisuuden suomentajaksi tulemisesta ja suomentajana olemisesta. Kääntäjyys tarkoittaa tässä tutkimuksessa sitä, kuinka kirjallisuuden suomentajat hahmottavat ja kuvaavat itseään ammattilaisina ja mitä kirjallisuuden suomentaminen ammatillisena toimintana heille merkitsee. Tutkimuksessa tarkastellaan myös kääntämisen kenttää suomentajien näkökulmasta, eli kentän rakenteita ja sen sisäistä dynamiikkaa. Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, mikä suomentajia houkuttaa alalle ja minkälainen pääoma antaa heille toimijuutta kentällä. Tutkimuksen tarkoitus on tehdä näkyväksi tämän kulttuurisesti merkittävän mutta usein varsin näkymättömäksi jäävän ammattiryhmän työ. Lisäksi tavoitteena on voimaannuttaa suomentajia omaksumaan aktiivisempi rooli ja vahvempi toimijuus kentällä.
Tutkimus on artikkeliväitöskirja ja se koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, jotka on julkaistu sekä kotimaisissa että kansainvälisissä julkaisuissa. Tutkimus perustuu kahteen erityyppiseen aineistoon: verkkokyselyyn ja haastatteluihin. Kyselyaineisto kerättiin vuonna 2016, ja haastatteluaineisto vuosien 2018 ja 2019 aikana. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä suomalaista kirjallisuuden suomentajaa, ja haastattelut olivat puolistrukturoituja narratiivisia haastatteluja. Tämän väitöskirjan kaksi ensimmäistä artikkelia (Heino, 2017, 2020) perustuvat kyselyaineistoon, kun taas kolmas ja neljäs artikkeli (Heino, 2021, tulossa 2025) käsittelevät haastatteluaineistosta saatuja tuloksia.
Tutkimus sijoittuu kääntämisen sosiologian alalle, jossa painopiste on pikemminkin alan ammattilaisissa, eli kääntäjissä ja/tai tulkeissa eikä niinkään käännetyissä teksteissä. Tutkimus sijoittaa tämän päivän suomalaiset kirjallisuuden suomentajat tähän tutkimuskenttään ja työssä sovelletaan bourdieusilaista habituksen, pääoman, kentän ja illuusion viitekehystä, jonka avulla tarkastellaan, miten kirjallisuuden kääntäjien toimijuus ja ammatti-identiteetti muotoutuvat ja kehittyvät heidän elämänkokemustensa kautta. Tutkimuksessa keskitytään suomentajien elämäntarinoihin siitä, ketä he ovat ja kuinka he lähestyvät suomentamista ammatillisena toimintana, sekä siihen, millainen narratiivinen kääntäjyys heidän elämäntarinoistaan kumpuaa. Kun kääntäjyyden määrittely annetaan suomentajille itselleen, tutkimus siirtää kääntäjyyskeskustelun käännöksistä ja käännösprosesseista lähemmäksi toimijoita itseään.
Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että kirjallisuuden suomentajien symbolinen pääoma koostuu pääasiassa kolmesta tekijästä: kielitaidosta, akateemisesta koulutuksesta ja pitkästä työkokemuksesta. Pitkät työurat viittaavat suomentajien asiantuntemuksen ja ammattitaidon lisäksi myös heidän kykyynsä ylläpitää ammatillisia yhteistyösuhteita ja hyödyntää kulttuurista ja sosiaalista pääomaansa ammatissa menestyäkseen. Suomentajat suhtautuvat työhönsä intohimolla, mutta työstä saatavat palkkiot aiheuttavat selvää tyytymättömyyttä. Kaiken kaikkiaan suomentajat vaikuttavat kuitenkin tyytyväisiltä työhönsä. Suomentajat ovat tietoisia alan haasteista, mutta kokevat, että heillä on vain vähän vaikutusvaltaa aikaansaada merkittäviä muutoksia. Tämän voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että he ovat valmiita hyväksymään nykyiset olosuhteet voidakseen jatkaa tässä ammatissa toimimista. Tämä voidaan tulkita alistuvana kääntäjän habituksena, jossa suomentajat hyväksyvät vallitsevat olosuhteet, vaikka ovat tietoisia alan epäkohdista. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että alan illuusiossa on kyse ensi sijassa sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman käyttämisestä ja kartuttamisesta kuin taloudellisesta pääomasta.
Tutkimukseen osallistuneiden suomentajien elämäntarinat olivat huomattavan samankaltaisia, ja yhdessä ne muodostavat kollektiivisen ammatillisen narratiivin. Heidän tarinansa rakentuvat yhteisten teemojen ympärille, joita ovat epävarmuus, taistelu oikeudenmukaisten palkkioiden puolesta sekä rakkaus ja omistautuminen kirjallisuudelle, suomen kielelle ja itse työlle. Analyysin mukaan kirjallisuuden suomentajana toimiminen on erottamaton osa haastateltavien identiteettiä ja tarinoista nousi esiin kaksi erilaista narratiivista kääntäjyyttä: kirjoittajasuomentaja ja välittäjäsuomentaja. Kirjoittajasuomentajat vertaavat itseään lähdetekstin kirjoittajaan ja pitävät itseään luovan työn tekijöinä, kun taas välittäjäsuomentajat korostavat kirjailijan viestin välittämisestä toiselle kielelle ja uudelle yleisölle. Kirjoittajasuomentajat korostavat työnsä luovaa puolta, vahvistaen siten myyttiä, jonka mukaan suomentajan työssä vaaditaan ainutlaatuista ja harvinaislaatuista lahjakkuutta, jota kaikilla ei ole ja jota ei voi opettaa. Välittäjäsuomentajat puolestaan ottavat etäisyyttä taiteellisuutta ja kutsumusta käsittelevään narratiiviin. Sen sijaan he asemoivat itsensä vahvoiksi ammattilaisiksi ja käännösprosessin korvaamattomiksi osapuoliksi. Molemmille ryhmille tämä on tapa validoida ja selittää uravalintaansa, mikä viittaa tarpeeseen tunnustaa ja ymmärtää alan moninaisia haasteita.
Myös sukupuolien välillä on eroja siinä, kuinka naiset ja miehet lähestyvät kirjallisuuden suomentamista ammatillisena toimintana. Tähän vaikuttavat todennäköisesti yhteiskunnalliset normit, käsitykset sukupuolirooleista ja mahdollisesti erilaiset tulkinnat omista kyvyistä. Lisäksi tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan kirjallisuuden kääntämisen kenttä on alisteinen kirjallisuuden ja kulttuurin kentälle, jolloin se voidaan nähdä olevan osa ”kulttuurihyödykkeiden tuotannon kenttää” (Bourdieu, 1987, s. 107, 1993, s. 30), jonka toimintadynamiikassa korostuvat pääoman muut kuin taloudelliset muodot. Menestyäkseen alalla suomentajien tulee omaksua ja hyväksyä kentälle ominainen lähestymistapa, jonka mukaan taloudellisen pääoman tavoitteleminen on toissijaista ja arvostusta mitataan taiteellisella ja kulttuurisella menestyksellä. Suomentajien kannalta alan ja kentän houkuttelevuuteen vaikuttaa ennen kaikkea mahdollisuus hyödyntää ja kasvattaa omaa kulttuurista ja sosiaalista pääomaa.
Tutkimus on artikkeliväitöskirja ja se koostuu neljästä vertaisarvioidusta tieteellisestä artikkelista, jotka on julkaistu sekä kotimaisissa että kansainvälisissä julkaisuissa. Tutkimus perustuu kahteen erityyppiseen aineistoon: verkkokyselyyn ja haastatteluihin. Kyselyaineisto kerättiin vuonna 2016, ja haastatteluaineisto vuosien 2018 ja 2019 aikana. Tutkimusta varten haastateltiin kymmentä suomalaista kirjallisuuden suomentajaa, ja haastattelut olivat puolistrukturoituja narratiivisia haastatteluja. Tämän väitöskirjan kaksi ensimmäistä artikkelia (Heino, 2017, 2020) perustuvat kyselyaineistoon, kun taas kolmas ja neljäs artikkeli (Heino, 2021, tulossa 2025) käsittelevät haastatteluaineistosta saatuja tuloksia.
Tutkimus sijoittuu kääntämisen sosiologian alalle, jossa painopiste on pikemminkin alan ammattilaisissa, eli kääntäjissä ja/tai tulkeissa eikä niinkään käännetyissä teksteissä. Tutkimus sijoittaa tämän päivän suomalaiset kirjallisuuden suomentajat tähän tutkimuskenttään ja työssä sovelletaan bourdieusilaista habituksen, pääoman, kentän ja illuusion viitekehystä, jonka avulla tarkastellaan, miten kirjallisuuden kääntäjien toimijuus ja ammatti-identiteetti muotoutuvat ja kehittyvät heidän elämänkokemustensa kautta. Tutkimuksessa keskitytään suomentajien elämäntarinoihin siitä, ketä he ovat ja kuinka he lähestyvät suomentamista ammatillisena toimintana, sekä siihen, millainen narratiivinen kääntäjyys heidän elämäntarinoistaan kumpuaa. Kun kääntäjyyden määrittely annetaan suomentajille itselleen, tutkimus siirtää kääntäjyyskeskustelun käännöksistä ja käännösprosesseista lähemmäksi toimijoita itseään.
Tutkimuksessa päädyttiin siihen, että kirjallisuuden suomentajien symbolinen pääoma koostuu pääasiassa kolmesta tekijästä: kielitaidosta, akateemisesta koulutuksesta ja pitkästä työkokemuksesta. Pitkät työurat viittaavat suomentajien asiantuntemuksen ja ammattitaidon lisäksi myös heidän kykyynsä ylläpitää ammatillisia yhteistyösuhteita ja hyödyntää kulttuurista ja sosiaalista pääomaansa ammatissa menestyäkseen. Suomentajat suhtautuvat työhönsä intohimolla, mutta työstä saatavat palkkiot aiheuttavat selvää tyytymättömyyttä. Kaiken kaikkiaan suomentajat vaikuttavat kuitenkin tyytyväisiltä työhönsä. Suomentajat ovat tietoisia alan haasteista, mutta kokevat, että heillä on vain vähän vaikutusvaltaa aikaansaada merkittäviä muutoksia. Tämän voidaan katsoa tarkoittavan sitä, että he ovat valmiita hyväksymään nykyiset olosuhteet voidakseen jatkaa tässä ammatissa toimimista. Tämä voidaan tulkita alistuvana kääntäjän habituksena, jossa suomentajat hyväksyvät vallitsevat olosuhteet, vaikka ovat tietoisia alan epäkohdista. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että alan illuusiossa on kyse ensi sijassa sosiaalisen ja kulttuurisen pääoman käyttämisestä ja kartuttamisesta kuin taloudellisesta pääomasta.
Tutkimukseen osallistuneiden suomentajien elämäntarinat olivat huomattavan samankaltaisia, ja yhdessä ne muodostavat kollektiivisen ammatillisen narratiivin. Heidän tarinansa rakentuvat yhteisten teemojen ympärille, joita ovat epävarmuus, taistelu oikeudenmukaisten palkkioiden puolesta sekä rakkaus ja omistautuminen kirjallisuudelle, suomen kielelle ja itse työlle. Analyysin mukaan kirjallisuuden suomentajana toimiminen on erottamaton osa haastateltavien identiteettiä ja tarinoista nousi esiin kaksi erilaista narratiivista kääntäjyyttä: kirjoittajasuomentaja ja välittäjäsuomentaja. Kirjoittajasuomentajat vertaavat itseään lähdetekstin kirjoittajaan ja pitävät itseään luovan työn tekijöinä, kun taas välittäjäsuomentajat korostavat kirjailijan viestin välittämisestä toiselle kielelle ja uudelle yleisölle. Kirjoittajasuomentajat korostavat työnsä luovaa puolta, vahvistaen siten myyttiä, jonka mukaan suomentajan työssä vaaditaan ainutlaatuista ja harvinaislaatuista lahjakkuutta, jota kaikilla ei ole ja jota ei voi opettaa. Välittäjäsuomentajat puolestaan ottavat etäisyyttä taiteellisuutta ja kutsumusta käsittelevään narratiiviin. Sen sijaan he asemoivat itsensä vahvoiksi ammattilaisiksi ja käännösprosessin korvaamattomiksi osapuoliksi. Molemmille ryhmille tämä on tapa validoida ja selittää uravalintaansa, mikä viittaa tarpeeseen tunnustaa ja ymmärtää alan moninaisia haasteita.
Myös sukupuolien välillä on eroja siinä, kuinka naiset ja miehet lähestyvät kirjallisuuden suomentamista ammatillisena toimintana. Tähän vaikuttavat todennäköisesti yhteiskunnalliset normit, käsitykset sukupuolirooleista ja mahdollisesti erilaiset tulkinnat omista kyvyistä. Lisäksi tulokset tukevat käsitystä, jonka mukaan kirjallisuuden kääntämisen kenttä on alisteinen kirjallisuuden ja kulttuurin kentälle, jolloin se voidaan nähdä olevan osa ”kulttuurihyödykkeiden tuotannon kenttää” (Bourdieu, 1987, s. 107, 1993, s. 30), jonka toimintadynamiikassa korostuvat pääoman muut kuin taloudelliset muodot. Menestyäkseen alalla suomentajien tulee omaksua ja hyväksyä kentälle ominainen lähestymistapa, jonka mukaan taloudellisen pääoman tavoitteleminen on toissijaista ja arvostusta mitataan taiteellisella ja kulttuurisella menestyksellä. Suomentajien kannalta alan ja kentän houkuttelevuuteen vaikuttaa ennen kaikkea mahdollisuus hyödyntää ja kasvattaa omaa kulttuurista ja sosiaalista pääomaa.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4945]