Työtä kahdella rintamalla : diskurssianalyysi omaishoitajuutta ja ansiotyötä koskevista puhetavoista
Kotiranta, Enni (2024)
Kotiranta, Enni
2024
Sosiaalityön maisteriohjelma - Master's Programme in Social Work
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-11-18
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202410299644
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202410299644
Tiivistelmä
Hoiva ja ansiotyö ovat yhteiskuntamme peruspilareita. Hoivaa toteutetaan niin ansiotyönä kuin kodeissa palkatta. Pienten lasten hoitaminen kotona on yhteiskunnassamme laajasti tunnistettu ja tuettu asia. Informaalin hoivan piiriin kuuluu myös omaishoito, jolla tarkoitetaan sitä, että omainen tai läheinen hoitaa ikääntynyttä, sairastunutta tai vammautunutta henkilöä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on tarkastella omaishoitajuuden ja ansiotyön yhdistämistä. Yhteiskuntamme ikärakenne muuttuu, monella alalla on työvoimapulaa ja tärkeänä kysymyksenä on hoivan järjestäminen lähitulevaisuudessa. Omaisten tuottama hoiva on jo entuudestaan mittavaa ja sen lisääminen on suunnitelmissa esimerkiksi hyvinvointialueiden säästötavoitteiden vuoksi. Nämä seikat tekevät omaishoitajuuden ja ansiotyön yhdistämisestä ajankohtaisen ilmiön. Olen kiinnostunut siitä, millaisia merkityksiä ansiotyössä käyvät omaishoitajat antavat ansiotyölle ja läheisen hoitamiselle, miten he kuvaavat elämäntilannettaan, minkälaisia voimavaroja ja toisaalta kuormittavia tekijöitä he tuovat esiin elämäntilanteesta, jossa yhdistyvät hoivatyö ja ansiotyö, ja siitä, minkälaista tukea he saavat ja kaipaavat tilanteessaan ansiotyön ja hoivatehtävän yhteensovittamisen mahdollistamiseksi.
Aineistoni koostuu vuonna 2024 toteutetusta kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatelluilla on kokemusta omaishoitajuuden ja ansiotyön yhdistämisestä. Tutkimukseni keskiössä on haastateltavien omaishoitajuudesta ja ansiotyöstä tuottamat puhetavat eli diskurssit. Diskurssien kautta tarkastelen, kuinka työssäkäyvän omaishoitajan todellisuus rakentuu puheessa. Analyysimenetelmänä käytän diskurssianalyysia, jossa tutkitaan kielenkäyttöä ja muuta merkitysvälitteistä toimintaa ja analysoidaan sosiaalisen todellisuuden tuottamista erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä (Jokinen ym., 2016, 17). Kielenkäytöllä konstruoidaan eli merkityksellistetään kohteet, joista puhutaan tai kirjoitetaan (mt., 26).
Tutkielman tulosluku on jaoteltu kuuteen alalukuun aineistosta tunnistamieni eri diskurssien mukaisesti. Tuottamani diskurssit ovat seuraavat: “Sitoutunut omaishoitaja”, “Palvelujärjestelmästä riippuvainen omaishoitaja”, “Pärjäävä omaishoitaja”, “Kaiken tekevä omaishoitaja”, “Työstä vastapainoa saava omaishoitaja” ja “Työstä toisenlaista identiteettiä hakeva omaishoitaja”. Tutkimustuloksista piirtyy kuva omaishoitotilanteiden moninaisuudesta. Työssäkäyvän omaishoitajan todellisuudesta voi tuottaa ymmärrystä hyvin erilaisin puhetavoin. Moninaisuuden lisäksi työssäkäyvien omaishoitajien tilanteissa on paljon yhteistä, mikä näkyy aineistossa useina samansuuntaisina arjen kuvauksina voimavaroineen ja haasteineen. Aineistossa korostuvat toimivien palveluiden tärkeys, omaishoitajuuden kaikenkattavuus ja halu saada olla mukana työelämässä omaishoitajuuden lisäksi. Tulokset esittävät omaishoitajuuden ja ansiotyön yhdistämisen olevan mahdollista sekä toiveiden mukaista, mutta yhdistämisen edellytyksenä on tarpeenmukaisten ja yksilöllisten palvelujen ja tuen saaminen.
Aineistoni koostuu vuonna 2024 toteutetusta kahdeksasta puolistrukturoidusta teemahaastattelusta. Haastatelluilla on kokemusta omaishoitajuuden ja ansiotyön yhdistämisestä. Tutkimukseni keskiössä on haastateltavien omaishoitajuudesta ja ansiotyöstä tuottamat puhetavat eli diskurssit. Diskurssien kautta tarkastelen, kuinka työssäkäyvän omaishoitajan todellisuus rakentuu puheessa. Analyysimenetelmänä käytän diskurssianalyysia, jossa tutkitaan kielenkäyttöä ja muuta merkitysvälitteistä toimintaa ja analysoidaan sosiaalisen todellisuuden tuottamista erilaisissa sosiaalisissa käytännöissä (Jokinen ym., 2016, 17). Kielenkäytöllä konstruoidaan eli merkityksellistetään kohteet, joista puhutaan tai kirjoitetaan (mt., 26).
Tutkielman tulosluku on jaoteltu kuuteen alalukuun aineistosta tunnistamieni eri diskurssien mukaisesti. Tuottamani diskurssit ovat seuraavat: “Sitoutunut omaishoitaja”, “Palvelujärjestelmästä riippuvainen omaishoitaja”, “Pärjäävä omaishoitaja”, “Kaiken tekevä omaishoitaja”, “Työstä vastapainoa saava omaishoitaja” ja “Työstä toisenlaista identiteettiä hakeva omaishoitaja”. Tutkimustuloksista piirtyy kuva omaishoitotilanteiden moninaisuudesta. Työssäkäyvän omaishoitajan todellisuudesta voi tuottaa ymmärrystä hyvin erilaisin puhetavoin. Moninaisuuden lisäksi työssäkäyvien omaishoitajien tilanteissa on paljon yhteistä, mikä näkyy aineistossa useina samansuuntaisina arjen kuvauksina voimavaroineen ja haasteineen. Aineistossa korostuvat toimivien palveluiden tärkeys, omaishoitajuuden kaikenkattavuus ja halu saada olla mukana työelämässä omaishoitajuuden lisäksi. Tulokset esittävät omaishoitajuuden ja ansiotyön yhdistämisen olevan mahdollista sekä toiveiden mukaista, mutta yhdistämisen edellytyksenä on tarpeenmukaisten ja yksilöllisten palvelujen ja tuen saaminen.