Lapsen kulttuuriset oikeudet perusopetusta koskevassa lainsäädännössä

Abstract

Tutkielmassa tarkastellaan Yhdistyneiden kansakuntien Lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklan 31 sisältöä, eli muun muassa lapsen oikeutta taiteeseen, kulttuuriin, lepoon, leikkiin ja vapaa-aikaan, suhteessa kansalliseen perusopetuslakiin ja siihen välittömästi liittyviin asetuksiin sekä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin. Tutkielmassa taustoitetaan sekä yleissopimuksen että perusopetuslain lähtökohtia, merkitystä ja sisältöä. Tutkimuskysymys on, miten lapsen kulttuuriset oikeudet toteutuvat kansallista perusopetusta välittömästi koskevassa normistossamme. Lapsen kulttuurisilla oikeuksilla käsitetään tässä tutkielmassa lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklan 31 sisältö tai sitä vastaava sisältö kansallisessa lainsäädännössä. Lapsen oikeuksien yleissopimuksen holistisen käsittely- ja tulkintavaatimuksen vuoksi artiklaa 31 käsitellään yhdessä muiden yleissopimuksen määräysten kanssa, vaikka pääpaino on artiklan 31 sisällössä. Tutkielman metodi on lainoppi, mutta aihetta sivutaan ajoittain myös oikeussosiologisesta näkökulmasta. Tutkimuksen alakysymys onkin, miten lapsen kulttuuristen oikeuksien sääntelyn konteksti vaikuttaa lapsen kulttuuristen oikeuksien nykyiseen asemaan ja mahdollisuuksiin suomalaisessa lainsäädännössä.

Lapsen kulttuuristen oikeuksien toteutumisen mahdollistamiselle on vahvat perusteet niin kehityspsykologiassa, oikeusfilosofiassa kuin kansallisessa ja kansainvälisessä sääntelyssä. Sopimusvaltio on viime kädessä vastuussa näiden oikeuksien täysimääräisestä toteutumisesta, eikä vastuusta ole mahdollista vapautua helposti edes erityistilanteissa. Keskeisimmät havaintoni tässä tutkielmassa ovat, että kulttuuriset oikeudet ilmenevät vähintään kohtalaisesti kansallisessa perusopetusta koskevassa lainsäädännössä. Oikeudet ovat kuitenkin pääasiallisesti niin epämääräisesti ilmaistu, että niiden soveltaminen lapsen oikeuksien yleissopimuksen artiklan 31 valossa edellyttää toimeenpanijalta mahdollisuutta sekä taitoa tulkita lakia ihmisoikeusmyönteisesti. Lisäksi perusopetuslaissa sekä siihen liittyvissä asetuksissa on myös selkeitä puutoksia, jotka liittyvät lähinnä artiklan 31 sisältöä erottamattomasti ohjaaviin yleissopimuksen periaatteisiin ja muihin sopimusmääräyksiin. Havaintoni on, että artiklaa 31 on aina tulkittava yhdessä muiden yleissopimuksen artiklojen ja periaatteiden kanssa, eikä siksi täydellinen keskittyminen yhden artiklan suhteeseen kansalliseen normistoon ole mahdollista. On otettava huomioon muut sivistykselliset oikeudet, kuten kielelliset oikeudet, sekä muun muassa syrjimättömyyden ja lapsen edun periaatteet – erityisesti sopimusvaltion omassa kontekstissa. Muuten artiklalta 31 katoavat tosiasialliset mahdollisuudet toteutua täysimääräisesti.

Havaintojeni perusteella perusopetuslaki asetuksineen saattaisi hyötyä sen systemaattisesta läpikäynnistä suhteessa yleissopimukseen kokonaisuudessaan ja tämän yksittäisiin artikloihin. Tällaista menettelyä myös Lapsen oikeuksien komitea suosittaa. Nykyisessä järjestelmässä näyttävät korostuvan yksittäisen opettajan ammatillinen osaaminen sekä koulutuksen järjestäjän käytännön toiminta, millä voi olla alueellisesti eriarvoistavia vaikutuksia lapsiin. Alakysymykseni osalta on todettava, että lapsen oikeudellinen asema ja siihen liittyvät kulttuuriset oikeudet ovat tunnustettu historiallisesta näkökulmasta katsoen varsin hiljattain. Keskeisen löydös alakysymykseeni on se, että lapsen kulttuuristen oikeuksien kehitys sekä kehitykseen johtaneet syyt voivat osoittaa, että isojakin muutoksia oikeudellisessa asemassa sekä asennoitumisessa voi tapahtua ristiriitaisissa tilanteissa ja moneen suuntaan. Oikeudet ovat alttiita muutoksille. Suomalaisessa kontekstissa esimerkiksi perusopetuksen sääntelyä on muokattu runsaasti, ja sillä on edistetty voimakkaasti tärkeinä pidettyjä arvoja. Niinpä samanaikaisesti lapsen kulttuurisilla oikeuksilla osana perusopetusta on valtavasti potentiaalia lainsäädännössä ja samanaikaisesti niiden asemaa on alati suojeltava niitä heikentäviltä muutoksilta.