Kenen Nälkälinnanmäki? : neljä näkökulmaa Nälkälinnanmäen rakennussuojelu- ja kaavoituskiistaan

Abstract

Diplomityö käsittelee Savonlinnan Nälkälinnanmäen kaavoitus ja suojelukiistaa neljän eri näkökulman kautta. Tutkielma on tapaustutkimus, jossa Nälkälinnanmäen, tarkemmin mäellä sijaitsevan puiston ja kirjaston, kaavoitus- ja suojeluprosessit muodostavat yhdessä tarkasteltavan tapauksen. Vuonna 1964 rakennetun entisen pääkirjaston tulevaisuus on ollut kiistan aihe vuodesta 2009 lähtien, jolloin kaupunki ilmoitti yhteistoimintasopimuksesta rakennusyhtiö YIT Rakennus OY:n kanssa mäen uudelleen kaavoittamiseksi. Kaavoitusprosessi käynnisti yhä jatkuvan julkisen keskustelun, johon on osallistunut kansalaisia, poliitikkoja ja viranhaltioita.

Nälkälinnanmäen kaavamuutos lomaosakehuoneistojen rakentamiseksi on aiheuttanut vastustusta osallisten keskuudessa koko kaavoitusprosessin ajan ja siitä on syntynyt kiista, jonka keskiössä ovat kaupunkidemokratia, oikeus rakennusperintöön ja modernin rakennusperinnön arvot. Puolitoista vuosikymmentä jatkuneita kaavoitus- ja suojelukiistoja on ratkottu korkeimmassa hallintooikeudessa saakka. Kiistan seurauksena on syntynyt puistoa ja kirjastoa puolustava kansanliike, jonka keinot rakennuksen säästämisen turvaamiseksi ovat olleet moninaisia. Monipuolisen osallistumisen vaikuttavuus kaavan lopulliseen sisältöön on kuitenkin ollut heikkoa.

Tapausta tarkastellaan neljästä eri näkökulmasta, neljän eri teoreettisen viitekehyksen avulla. Tavoitteena on luoda kokonaisvaltainen kuvaus niistä moninaisista ja monimutkaisista haasteista, jotka liittyvät moderniin rakennusperintöön, sen arvoihin, suojeluun, sekä niihin liittyviin osallisuus- ja osallistumiskäytäntöihin.

Tutkimuskysymykseen, pitäisikö Nälkälinnanmäen kirjasto säilyttää, vastataan jokaisessa luvussa eri näkökulman kautta. Näkökulmat ovat modernismi ja moderni arkkitehtuuri, modernin arvot ja arvottaminen, osallisuus ja osallistuminen kaavoitusprosessissa sekä autoetnografinen osuus, jossa tutkitaan kirjastorakennukseen ja paikkaan liittyviä kokemuksellisia ja subjektiivisia arvoja sekä paikan identiteettiä.

Tutkimusaineisto koostuu kirjaston rakennuspiirustuksista, valokuvista ja omakohtaisista havainnoista, kenttämuistiinpanoista, asemakaava-aineistoista ja niiden liitteistä, suojeluesityksistä ja niihin liittyvistä lausunnoista.

Modernin rakennusperinnön kohtalonkysymykset liittyvät myös hiilineutraalin yhteiskunnan rakentamiseen. Suomalainen rakennusperintö on suurimmaksi osaksi modernia ja siihen on sitoutunut valtavasti hiiltä sekä materiaalisia resursseja. Modernin rakennusperinnön kiihtyvä purkaminen uhkaa sekä kulttuuriperinnön säilymistä, että ilmastoa.

Kaavoitus- ja suojelukiistan taustalla ovat modernin rakennusperinnön heikko arvostus sekä perinteisten asiantuntija-arvojen huono soveltuvuus modernin arvojen tunnistamiseksi. Pohdin, onko merkittävyyden arviointi pelkästään objektiivisuuteen pyrkivien asiantuntija-arvojen avulla mielekästä, sillä subjektiiviset, käyttäjien antamat arvot ovat niitä, jotka kiinnittävät ihmisen paikkaan ja synnyttävät suojelunhalun sekä osallisuuden kokemuksen. Ilman suojelutahtoa ei synny suojelupäätöksiä, joten subjektiiviset arvot, kuuluminen ja osallisuus ovat siis myös rakennusten suojelun kannalta keskeisiä asioita. Modernin heikon arvostuksen lisäksi kiistan taustalla on osallistumisen heikko vaikuttavuus kaavan valmisteluun ja sisältöön.

Kaavan vastustaminen olikin reaktio myös osallistumisen ja kaupunkidemokratian epäonnistumiseen, ei ainoastaan suunniteltuun kohteeseen. Kansalaisten ja viranhaltijoiden kokemukset kaupunkitilasta ja kaavoituksen tavoitteista näyttäytyvät keskenään hyvin erilaisina. Näiden todellisuuksien välistä kuilua tulisi kaventaa, jotta voitaisiin löytää yhteiset tavoitteet niin ekologisesti kuin kulttuurillisesti kestävälle kaupunkisuunnittelulle ja suojelupäätöksille. Työssä esiteltyjen neljän näkökulman perusteella, niin Nälkälinnanmäen kirjasto, kuin sitä ympäröivät julkinen puisto tulisi säilyttää.

The thesis deals with the zoning and conservation dispute of Nälkälinnanmäki, through four different perspectives. The thesis is a case study, in which the planning and conservation processes of Nälkälinnanmäki, more specifically the park and the former library, form a case. The future of the building, built in 1964, has been a subject of controversy since 2009, when the city of Savonlinna announced a joint venture agreement (JVA) with a construction company YIT Rakennus Oy to rezone the area.

The rezoning process triggered an ongoing public debate, involving citizens, officials and politicians. The dispute has given rise to a movement in defence of the park and the library. Despite the active participation, the movement and public debate has had little influence on the final content of the plan.

The potential transformation of the public park for tourists’ accommodation has caused great opposition from stakeholders throughout the entire zoning process. It has resulted in a controversy centred in city democracy, the right to built heritage, and the values of modern built heritage. The zoning and preservation disputes have been solved in the Supreme Administrative Court of Finland.

The case is examined through four different perspectives, with the aim of building a picture of the multiple challenges related to the modern built heritage, its values, conservation and how these are linked to the participatory processes in city planning. The research question, whether Nälkälinnanmäki should be preserved, is addressed in each chapter from a different perspective. The perspectives are the modern architecture and modernism, values of modern architecture, participation and involvement in the planning process of Nälkälinnanmäki, and the autoethnographic part, where the experiential and subjective values as well as the identity of the place are explored.

The research material consists of drawings of the library, photographs, personal observations and notes, zoning documents and their annexes, conservation proposals and related statements.

Modern built heritage is closely linked to the issue of a carbon neutral society, as modern buildings are the largest components of built heritage in Finland, as well as a huge storage of carbon. The accelerating dismantling of the modern built heritage threatens both the preservation of cultural heritage and climate.

The zoning controversy is driven by the lack of recognition of the values of modern architecture and the division between objective expert values and subjective user values. I consider whether it is purposeful to assess significance solely through expert values, since the subjective values generate the will and desire of conservation as well as the feeling of belonging. In addition to the weak appreciation of modernity, the weak influence of participation on the preparation and content of the plan is at the root of the controversy.

The opposition to the plan was a reaction to the failure of participation and urban democracy, not just to the content of the plan. The experience of citizens and experts on the urban space and the goals of urban planning are contrast. The gap between these realities should be narrowed to find common goals for ecologically and cuturally sustainable planning and conservation decisions for the use of the Nälkälinnanmäki and other modern built heritage.