Tulikaste Suomessa : Norjan Punaisen Ristin ambulanssi Suomen sisällissodassa 1918

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Norjan Punaisen Ristin ambulanssin vaiheita Suomen sisällissodassa vuonna 1918, ambulanssin henkilökunnan suhtautumista haavoittuneisiin punavankeihin, onnistuivatko he estämään joitain teloituksia sekä lopuksi pohdin missä määrin norjalaisten ambulanssien lähettämisellä oli sotilaalliset motiivit. Tutkimuskysymyksiin vastaamisessa käytetään Norjan Kansallisarkiston (Riksarkivet) aineistoja, suomalaisten ja norjalaisten sanomalehtien kirjoituksia kummankin maan Kansalliskirjaston digitoiduista kokoelmista, valtiorikosylioikeuden ja valtiorikosoikeuksien akteja sekä Suomen vuoden 1918 käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Tutkimusmetodeina käytetään lähilukua, kontekstointia sekä laadullista sisällönanalyysia.

Norjan Punaisen Ristin ambulanssi pääsi varsinaiseen työhönsä ensimmäistä kertaa Länkipohjan taistelussa 16.3.1918, jolloin se perusti myös ensimmäisen kenttäsairaalansa. 22.3.1918 ambulanssi sai käskyn siirtyä Kangasalaan ja perustaa kenttäsairaala Vesilahden kartanolle, josta se evakuoitiin 8.4.1918. Komennuksensa aikana Norjan Punaisen Ristin Ambulanssi antoi hoitoa noin 600 sodassa haavoittuneelle ja sairastuneelle potilaalle. Ambulanssi seurasi taistelevia joukkoja hyvin lähellä ja joutui ajoittain alttiiksi punakaartilaisten tulitukselle. Länkipohjassa ambulanssin kenttäsairaalassa hoidettiin vain yksittäisiä haavoittuneita punaisia, joita valkoisen armeijan esikunta vaati luovutettavaksi. Norjalaiset kieltäytyivät tästä, koska he olivat todistaneet Länkipohjassa tapahtuneita punavankien teloituksia, eikä heille jäänyt epäselväksi vankien tuleva kohtalo. Norjalaiset suhtautuivat punavankeihin ammattimaisesti ja he onnistuivat estämään joidenkin punavankien teloituksia. Lääkintähenkilökunnan miehet olivat suurin osa Norjan armeijan palveluksessa ja heidät aseistettiin matkaa varten revolverein. Maailmantilanne vaati Norjan lääkintävalmiuksien koeponnistamista ja Suomessa lääkintähenkilökunta sai runsaasti kokemusta sotavammojen hoitamisessa. Lääkärit kirjoittivat myös kokemuksistaan norjalaiseen sotilasaikakauslehteen.