Gamification in Mobility Safety : Benefits, motivations, and practices

Abstract

Yhteiskuntiemme toiminnot ovat riippuvaisia ihmisten ja tavaroiden liikkumisesta. Liikkuvuuden lukuisten hyötyjen lisäksi se kuitenkin tuo mukanaan myös monenlaisia haitallisia ulkoisvaikutuksia, jotka kohdistuvat ekologisen, taloudellisen ja sosiaalisen kestävyyden osa-alueille. Erityisen ongelmallinen alue liittyy turvallisuuteen, sillä onnettomuudet sekä muut liikkumisen ja liikenteen mukanaan tuomat ilmiöt, kuten pandemiat, vaikuttavat toisaalta jokapäiväiseen turvallisuuteen, mutta toisaalta niillä voi olla kokonaisvaltaisia vaikutuksia yhteiskunnan toimintoihin. Samanaikaisesti pelit ja pelilliset vuorovaikutuksen muodot ovat tulleet merkittäväksi osaksi jokapäiväistä elämäämme. Tätä kehitystä kutsutaan pelillistymiseksi tai pelillistämiseksi. Peleistä innoitusta ammentavia suunnittelun tapoja hyödynnetään enenevissä määrin ihmisten motivointiin, ja samanaikaisesti ympäristömme on muuttumassa yhä pelillisemmäksi, mikä muokkaa käyttäytymistämme laajalti. Pelillistäminen muovaa myös liikkumisen turvallisuutta, sillä toisaalta sen avulla voidaan motivoida turvallisuuskäyttäytymistä, mutta toisaalta se voi johtaa käyttäytymismalleihin, jotka ovat ristiriidassa turvallisuuden kanssa. Tämä väitöskirja tarkastelee pelillistymisen vaikutuksia turvallisuuteen liikkumisen ja liikenteen kentässä.

Tässä väitöskirjassa esitetty tutkimus on toteutettu useita menetelmällisiä lähestymistapoja käyttäen. Ensimmäiseksi toteutettiin katsaus aiempaan, pelillistämistä liikkumisen ja liikenteen turvallisuudessa käsittelevään tutkimukseen. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen keinoin selvitettiin etenkin millaisia eri pelillistämisen tapoja aiemmassa tutkimuksessa on käytetty, ja millaisia vaikutuksia niillä on turvallisuutta ohjaaviin psykologisiin tekijöihin, sekä käyttäytymiseen (Artikkeli 1). Tämän jälkeen toteutettiin online-koeasetelma, jossa selvitettiin pelillistämisen vaikutuksia turvallisuusmotivaatioon ja -käyttäytymiseen. Koeasetelman tulokset valottavat eri pelillistämisen muotojen vaikutuksia turvallisuuskäyttäytymiseen (Artikkeli 2), sekä erilaisten pelillisten kokemusten ja turvallisuusmotivaation yhteyksiä (Artikkeli 3). Pelillistyminen ei ilmiönä kuitenkaan rajoitu vain hyötyjä, kuten turvallisuusmotivaation parantamista, tavoitteleviin ratkaisuihin. Siksi väitöskirjan viimeinen osa (Artikkeli 4) tarkastelee, miten jokapäiväisten toimintojen pelillistyminen laajemmin, sekä siitä seuraava pelillisyys ja pelilliset vuorovaikutukset vaikuttavat turvallisuuskäyttäytymiseen ja käsityksiin turvallisuudesta liikkumisen alueella, paljastaen riskejä ja ei-toivottuja vaikutuksia, joita pelillisyyden myötä voi ilmetä.

Kaiken kaikkiaan tämä väitöskirja tarjoaa kokonaisvaltaisen tarkastelun pelillistämisestä liikkumisen turvallisuuden kontekstissa. Esitetyt tulokset osoittavat pelillistämisen potentiaalin turvallisuuteen liittyvien motivaatio-ongelmien lieventämiseksi, mutta samalla paljastavat pelillistämiseen liittyviä ongelmakohtia. Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen (Artikkeli 1) tulokset paljastavat, että vaikka pelillistäminen johtaa pääosin suotuisiin psykologisiin ja käyttäytymiseen liittyviin tuloksiin, sitä on pääasiassa käytetty turvallisuuden edistämiseksi yksilötasolla. Tämä heijastui käytetyissä pelillistämisen muodoissa, joista puuttuivat suurelta osin sosiaaliset elementit, sekä arvioiduissa tuloksissa, jotka keskittyivät esimerkiksi huomion ylläpitämiseen, sitoutumiseen tai sääntöjen noudattamiseen. Kirjallisuuskatsauksen tulosten pohjalta online-koeasetelman (Artikkelit 2 ja 3) tulokset paljastavat, että pelillinen kokemus, joka syntyy kolmesta neljästä tutkitusta pelillistämisen muodosta (saavutukset ja eteneminen, kilpailullisuus, immersiivisyys), lisää sekä sisäistä että ulkoista turvallisuusmotivaatiota, samalla edistäen sekä turvallisuussääntöjen noudattamista, että proaktiivista turvallisuuskansalaisuutta. Lisäksi tulokset viittaavat siihen, että pelillisen kokemuksen puuttuessa pelillistäminen voi vaikuttaa turvallisuuteen haitallisesti. Lopuksi väitöskirjan viimeisen osan (Artikkeli 4) tulokset korostavat ristiriitoja, jotka johtuvat turvallisuudesta ominaisuutena, joka varmistetaan sääntöjen tai määräysten asettamisella, ja pelillistämisen sisällään pitämästä leikkisästä asenteesta sekä yksilön autonomian edistämisestä. Viimeinen osa esittelee “Oasis-efektin”, joka perustuu käsitykseen pelillisyydestä tilana, joka on turvallinen ja arjen sääntöjen ulkopuolella, ja käsitteellistää kaksi erilaista ongelmallista käyttäytymistä, jotka johtuvat pelillisyyden ja turvallisuuden välisestä ristiriidasta liikkumisen kontekstissa. Näin ollen tulokset paljastavat, kuinka pelillistäminen voi kannustaa turvallisuutta heikentävään käyttäytymiseen, ellei sitä ole suunnattu kohti yhteisesti sovittuja, hyödyllisiä tuloksia tavalla, joka sopii sovelluskontekstiin.

Our societies rely on the movement of people and things. In addition to the many benefits associated with mobility, it also facilitates a variety of adverse effects that influence many areas of environmental, economic, and social sustainability. A particularly problematic area relates to safety. Accidents and other phenomena enabled by mobility, such as pandemics, pose threats to individuals and holistically affect the safe functioning of contemporary societies. At the same time, games and game-like activities have become a prominent part of our everyday lives, permeating many domains of contemporary societies – a development labelled ‘gamification’. Design approaches that draw inspiration from games are increasingly used to serve utilitarian goals by providing positive experiences, while simultaneously our realities are arguably becoming increasingly gameful, leading to emergent, and spontaneous practices. Mobility and transportation safety are not untouched by gamification, as it has the potential to encourage safe behaviours but also lead to playful practices that might contradict safety. Combining these two fields of inquiry, this dissertation examines how gamification affects safety in the transportation and mobility domain.

The research presented in this dissertation uses multiple methodological approaches contributing to the research goal. First, this dissertation provides an overview of existing research conducted on gamification in the transportation and mobility safety domain using a systematic literature review examining the different gamification approaches, and the safety-related outcomes that stem from interacting with gamification (Article 1). Second, this dissertation provides results from an online experiment to examine the effects of gamification on safety motivation and behaviour in everyday mobility. More specifically, the results from the online experiment elaborate on the effects of distinct gamification approaches (Article 2), as well as elaborate on how the different experiences stemming from gamification influence motivations to behave safely (Article 3), addressing shortcomings of the extant corpus. However, merely adopting a utilitarian view of gamification as a tool to foster predetermined safer behaviours would impede our understanding of the multifaceted phenomena around gamification and safety. Therefore, the final part of this dissertation (Article 4) investigates how gameful interactions that do not stem from intentional gamification interventions affect safety behaviours and safetyrelated perceptions in the mobility domain.

Overall, this dissertation presents a holistic examination of gamified safety within the context of mobility and transportation. The presented results provide evidence of gamifications potential as an approach to tackle the motivational hurdles faced in safety, while also implying that gamification is far from being a silver bullet. The findings of the systematic literature review (Article 1) reveal that, although gamification leads to mainly favourable results in terms of psychological and behavioural outcomes, it had been mainly considered as an approach to promoting safety at an individual level. This focus was reflected in the applied gamification designs that largely lacked social aspects, as well as evaluated outcomes that focused on aspects such as maintaining cognitive effort, engagement or adhering to rules. Building on the on the findings of literature review, the results of the online experiment (Article 2 & 3) reveal that the gameful experience stemming from three of the four examined gamification designs (i.e., achievement and progression, competitive, immersive) indices intrinsic and extrinsic safety motivation, while driving both compliance to safety rules as well as proactive safety citizenship behaviours. Furthermore, the results imply that in the absence of a gameful experience, gamification can have counterproductive effects on safety. Lastly, the results of the final part of this dissertation (Article 4) highlight the contradictions stemming from the understanding of safety as a serious business that is ensured by imposing rules and regulations, and the playful sentiment and fostering of individual autonomy that characterise gamification. The final part introduces the ‘Oasis effect’ that builds on the notion of play being perceived as a space that is safe and beyond the rules of everyday life and conceptualizes two distinct types of problematic behaviours that stem from the conflict between playfulness and safety within mobility. Accordingly, the findings reveal how gamification can encourage unsafe behaviours if not directed towards mutually agreed, beneficial outcomes in a manner that fits the the application context.