Hattula, Heinrichs ja Pikkutalo : Rauman kaupungintalokorttelin puutalokolmikon historia ja käyttötarkoituksen muutos

Abstract

Rauman kaupungintalokorttelissa sijaitsee kolme 1900-luvun alun puista kaupunkitaloa: Hattula, Heinrichs ja Pikkutalo. Tämän diplomityön tavoitteena on selvittää puutalokolmikon historiaa ja tarkastella rakennusten käyttötarkoituksen muutosta. Yksikerroksiset puutalot rakennettiin vuosituhannen vaihteessa uuden kaupunginosan keskeisiksi asuinrakennuksiksi, mutta kaupungin kehittyessä rakennukset muutettiin toimistokäyttöön. Toimistokäyttö on lähitulevaisuudessa mahdollisesti loppumassa, joten käyttötarkoituksen muutos on luonnollinen seuraava vaihe rakennusten elinkaarissa.

Työn ensimmäisessä osassa selvitetään arkisto- ja kirjallisuuslähteiden sekä paikan päällä havainnoinnin avulla alueen ja kohderakennusten vaiheita. Tämän perusteella tunnistetaan rakennusten arvot ja muutoskestävyys. Kohderakennusten julkisivut ovat säilyneet rakennusaikansa uusrenessanssiasussa, kun taas sisätiloista on muodostunut kerrostuneita kokonaisuuksia. Puutalokolmikko kertoo yleisesti aikansa suomalaisesta kaupunkirakentamisesta ja asumisen tavoista, sekä paikallisesti Rauman kaupunkikehityksestä ja asukashistoriasta. Rakennusajan säilyneet erityispiirteet ja muut merkittävät ominaisuudet on tärkeää säilyttää, jotta rakennukset pysyvät autenttisina.

Työn toisessa osassa tarkastellaan, ovatko rakennukset palautettavissa alkuperäiseen käyttöönsä asuinrakennuksiksi. Koska puutalokolmikko on kulttuurihistoriallisesti merkittävä, suunnittelu on tehty rakennusten arvot huomioiden eli restauroiden. Kohderakennuksille tehdään kaksi uudelleenkäyttösuunnitelmaa, joista toinen muuttaa rakennukset asunnoiksi palauttavalla ja toinen uudistavalla interventiolla. Ensimmäisen suunnitelman perusteella aiemmat asumisratkaisut ovat sovellettavissa nykypäivänäkin, ja rakennukset ovat palautettavissa lähemmäs 1900-luvun alun asua. Toinen suunnitelma osoittaa, että rakennukset kestävät myös 2020-luvun kerrostuman ja ovat pienillä toimenpiteillä muutettavissa asumisen nykytottumuksia vastaaviksi. Periaatteita voidaan myös yhdistää rakennusten sisällä, ja sopivat toimenpiteet valita huone- ja rakennusosakohtaisesti.

Työn perusteella Hattula, Heinrichs ja Pikkutalo soveltuvat asuinkäyttöön luontevasti. Parhaimmillaan asuinkäytöllä voidaan vahvistaa rakennusten arvoja ja palauttaa hävinneitä merkityssisältöjä. Rakennusten muuntojoustava tilarakenne, edustava sijainti ja erinomainen kunto mahdollistavat kuitenkin myös muut käytöt. Tärkeintä käytöstä huolimatta on, että rakennuksia vaalitaan niiden arvoja kunnioittavalla tavalla, jotta ne säilyvät osana rakennusperintöä.