90 vuotta täyttäneiden avun saaminen ja avunlähteet vuosina 2018 ja 2022
Uusi-Piuhari, Sanni (2024)
Uusi-Piuhari, Sanni
2024
Kansanterveystieteen maisteriohjelma - Master's Programme in Public Health
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-11-21
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202410279508
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202410279508
Tiivistelmä
Väestö ikääntyy sekä Suomessa että muualla maailmassa, ja erityisesti yli 90-vuotiaiden määrä kasvaa. Perinteistä pitkäaikaista vanhainkotihoitoa on Suomessa järjestelmällisesti vähennetty, ja sitä on tullut korvaamaan erilaiset palveluasumisen muodot. Suomen vanhuspolitiikan keskeinen tavoite on, että ikääntynyt asuu kotona tai kodinomaisessa paikassa mahdollisimman pitkään. Ikääntyneiden kotona asumisen tueksi läheisavun ja omaishoidon merkitys on kasvanut, kun kotihoito keskittyy auttamaan kaikkein huonokuntoisimpia kotona asuvia.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kotona asuvien yli 90-vuotiaiden avun saannin yleisyyttä, yleisintä avunlähdettä ja eroavatko ne vuosien 2018 ja 2022 välillä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, ovatko sukupuoli, asuuko yksin vai ei, siviilisääty, itse arvioitu terveys ja toimintakyky yhteydessä avun saamiseen ja avunlähteisiin. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 2018 ja 2022 kerättyjä Tervaskannot 90+ -tutkimushankkeen postikyselyaineistoja. Kyselyihin vastasi yhteensä 3868 henkilöä, joista 70 % asui kotona tai kodinomaisessa paikassa. Tilastolliset tarkastelut tehtiin käyttämällä ristiin taulukointia, χ²-testiä, logistista regressioanalyysia ja multinomiaalista logistista regressioanalyysia.
Tutkimuksen tulosten perusteella keskimäärin puolet tutkittavista tarvitsi apua päivittäisissä toimin noissa ja osuus oli hieman pienempi vuonna 2022. Alle neljäsosa tutkittavista sai päivittäin apua, ja tämän osuus laski hieman samana ajanjaksona. Huono toimintakyky oli yhteydessä lisääntyneeseen avuntarpeeseen. Tutkittavien joukossa oli pieni osa sellaisia, jotka eivät saaneet apua, vaikka olisivat sitä tarvinneet; tämä osuus kumpanakin vuonna oli alle 3 %. Tutkittavien yleisimmät avunlähteet kumpanakin tutkimusvuonna olivat omaiset. Keskimäärin puolet naisista sai yleisemmin apua lapsilta ja lasten perheiltä, kun taas miehillä yleisimmät avunlähteet olivat lapset ja lasten perheet sekä puoliso. Puolison merkitys yleisimpänä avunlähteenä kasvoi sekä miehillä että naisilla, kun taas kotihoidon työntekijän osuus laski tutkimusvuosien välillä vuodesta 2018 vuoteen 2022.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että omaisten rooli hyvin yli 90-vuotiaiden kotona asuvien ihmisten auttajana on lisääntynyt. Yhä suurempi osa 90-vuotiaista selviää kotona ilman päivittäistä apua. Huolestuttavaa on kuitenkin, että tutkittavien joukossa on pieni osa sellaisia, jotka eivät saa tarvitsemaansa apua.
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kotona asuvien yli 90-vuotiaiden avun saannin yleisyyttä, yleisintä avunlähdettä ja eroavatko ne vuosien 2018 ja 2022 välillä. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin, ovatko sukupuoli, asuuko yksin vai ei, siviilisääty, itse arvioitu terveys ja toimintakyky yhteydessä avun saamiseen ja avunlähteisiin. Tutkimuksessa käytettiin vuosina 2018 ja 2022 kerättyjä Tervaskannot 90+ -tutkimushankkeen postikyselyaineistoja. Kyselyihin vastasi yhteensä 3868 henkilöä, joista 70 % asui kotona tai kodinomaisessa paikassa. Tilastolliset tarkastelut tehtiin käyttämällä ristiin taulukointia, χ²-testiä, logistista regressioanalyysia ja multinomiaalista logistista regressioanalyysia.
Tutkimuksen tulosten perusteella keskimäärin puolet tutkittavista tarvitsi apua päivittäisissä toimin noissa ja osuus oli hieman pienempi vuonna 2022. Alle neljäsosa tutkittavista sai päivittäin apua, ja tämän osuus laski hieman samana ajanjaksona. Huono toimintakyky oli yhteydessä lisääntyneeseen avuntarpeeseen. Tutkittavien joukossa oli pieni osa sellaisia, jotka eivät saaneet apua, vaikka olisivat sitä tarvinneet; tämä osuus kumpanakin vuonna oli alle 3 %. Tutkittavien yleisimmät avunlähteet kumpanakin tutkimusvuonna olivat omaiset. Keskimäärin puolet naisista sai yleisemmin apua lapsilta ja lasten perheiltä, kun taas miehillä yleisimmät avunlähteet olivat lapset ja lasten perheet sekä puoliso. Puolison merkitys yleisimpänä avunlähteenä kasvoi sekä miehillä että naisilla, kun taas kotihoidon työntekijän osuus laski tutkimusvuosien välillä vuodesta 2018 vuoteen 2022.
Tutkimuksen tulokset osoittavat, että omaisten rooli hyvin yli 90-vuotiaiden kotona asuvien ihmisten auttajana on lisääntynyt. Yhä suurempi osa 90-vuotiaista selviää kotona ilman päivittäistä apua. Huolestuttavaa on kuitenkin, että tutkittavien joukossa on pieni osa sellaisia, jotka eivät saa tarvitsemaansa apua.