Ikäihmisten digitaalisen osallisuuden edistäminen harvaan asutuilla alueilla: Esimerkkinä avustetun valtuutuksen palvelumalli

Abstract

Väestörakenteessa tapahtuviin muutoksiin vastaaminen on muodostunut yhdeksi suomalaisen hyvinvointivaltion toiminnan haasteeksi. Väestön ikääntyessä julkisten palveluiden toteuttamiseen kohdistuu uudenlaisia palvelutarpeita, minkä lisäksi niukat resurssit asettavat reunaehtoja palveluiden toteuttamiselle. Digitalisaatio on nähty yhtenä keinona, jolla väestön ikääntymiseen ja palvelutarpeiden muutokseen voidaan pyrkiä vastaamaan. Vaikka digitalisaatio on luonut uusia mahdollisuuksia julkisen sektorin toimintaan, on se osaltaan kuitenkin myös asettanut haasteita muutokseen sopeutumisen sekä yhdenvertaisuuden toteutumisen suhteen.

Tässä tutkimuksessa huomio on kiinnitetty harvaan asutuilla alueilla asuvien ikäihmisten digitaalisen osallisuuden toteutumiseen. Tutkimus on kohdennettu Pirkanmaan hyvinvointialueella ja esimerkin tasona tutkimuksessa on hyödynnetty hyvinvointialueella käyttöön otettua avustetun valtuutuksen palvelumallia. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella sitä, miten ikäihmisten digitaalinen osallisuus muodostuu ja miten sitä voidaan pyrkiä edistämään sekä sitä, millaisia erityispiirteitä harvaan asutulla alueella asumiseen tämän kokonaisuuden muodostumisen yhteydessä liittyy. Avustetun valtuutuksen palvelumallia on hyödynnetty tutkimuksessa esimerkkinä keinosta, jolla digitaalisen osallisuuden toteutumista voidaan pyrkiä edistämään. Tarkoituksena on ollut tarkastella, millaisia merkityksiä palvelumalli saa osana ikäihmisten digitaalisen osallisuuden toteuttamista.

Tutkimuksen toteuttamista varten on haettu tutkimuslupa Pirkanmaan hyvinvointialueelta. Tutkimuksessa on hyödynnetty kvalitatiivista tutkimusotetta. Aineisto on kerätty toteuttamalla yhteensä kahdeksan asiantuntijahaastattelua. Haastattelut on toteutettu teemahaastatteluina ja ne on kohdennettu Pirkanmaan hyvinvointialueella työskenteleville tahoille.

Tutkimuksen tuloksena ikäihmisten digitaalisen osallisuuden on havaittu muodostuvan kuuden eri osatekijän kautta. Nämä tekijät ovat digitalisaation muutosnopeuteen sopeutuminen ja oman osaamisen kehittäminen, digitaalisia ratkaisuja kohtaan koettu luottamus ja turvallisuuden tunne, digitaalisten palveluiden ja teknologioiden käyttömahdollisuudet ja saavutettavuus, tuen saamisen mahdollisuudet digitaalisia ratkaisuja hyödynnettäessä, digitaalisten ratkaisujen markkinointi ja tiedonsaannin mahdollisuudet sekä lähiyhteisössä jaetut kokemukset ja mielipiteet digitaalisten ratkaisujen toimivuudesta. Tunnistetuista tekijöistä harvaan asutulla alueella asumisen on havaittu voivan vaikuttaa neljään viimeiseen. Lisäksi tutkimuksen tuloksena avustetun valtuutuksen palvelumallin on havaittu edistävän ikäihmisten digitaalisen osallisuuden toteutumista lähtökohtaisesti kolmella tavalla. Palvelumalli näyttäytyy keinona saavutettavuuden parantamiseen sekä asiointiin liittyvän joustavuuden lisäämiseen. Lisäksi palvelumalli on nähty yhtenä keinona tuoda digitaalisia palveluita aiempaa lähemmäksi yksilöä ja tämän kautta mahdollistavan osaltaan niihin tutustumisen. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että palvelumallin hyödyt eivät näyttäydy paikkariippuvaisilta, vaan tarve palvelumallin hyödyille tunnistetaan harvaan asuttujen alueiden ohella myös kaupungeissa ja muilla alueilla.