Miksi kuvataidetta? : Vastavalmistuneiden kuvataidekasvattajien käsityksiä kouluun kiinnittymisestä ja kuvataideopetuksesta

Abstract

Tämä tutkimus tarkastelee vastavalmistuneiden kuvataidekasvattajien kouluun kiinnittymiseen sekä kuvataiteen oppiaineelliseen roolin liittyviä käsityksiä. Perusopetuksen opetettavissa sisällöissä taito- ja taideaineiden heikon aseman ja toisaalta lisääntyneiden kouluun kiinnittymisen haasteiden vuoksi, koin mielenkiintoiseksi pohtia, minkälainen mahdollisuus kuvataiteella on positiivisen kouluun kiinnittymisen kokemuksen edistäjänä. Tutkimus lähestyykin kouluun kiinnittymisen ja kuvataiteen yhdistävää, lähes tutkimatonta aihetta, lisääntyneiden kouluun kiinnittymisen lieveilmiöiden ehkäisyn näkökulmasta, mutta myös kuvataiteen perusopetuksellisen merkitysarvon punnitsemisen näkökulmasta. Laadullinen tutkimus toteutettiin aineistolähtöisenä, fenomenografista lähestymistapaa hyödyntäen. Tutkimusaineisto kerättiin haastatteluina kevään 2024 aikana. Fenomenografisen tutkimuksen sisällönanalyysistä muodostui kaksi päätulosta eli kuvaskategoriaa. Kuvauskategoriat olivat kouluun kiinnittymisen kuvauskategoria ja kuvataiteen merkityskäsitys kuvauskategoria. Fenomenografisesta tutkimuksesta erillisenä kokonaisuutena, tutkimusten kahta päätulosta tulkittiin suhteessa kouluun kiinnittymisen teoriapohjaan syvällisemmän tiedollisen tarkastelun saavuttamiseksi. Tutkimustulosten perusteella kouluun kiinnittymisen käsitekokonaisuus ymmärrettiin oppilaan ajatusmaailmassa kehittyväksi, koulunkäyntiä kohtaan liittyvien asenteiden kokonaisuudeksi, jonka muodostumisen keskiössä oli oppilaasta irralliset ulkoiset (kouluympäristö, kouluyhteisön sosiaalisuus ja koti) ja sisäiset (autonomia, onnistumiset) kiinnittymistekijöiden vaikutukset. Kuvataiteen rooli kouluun kiinnittymisen kokemuksen edistäjänä, koettiin puolestaan merkitykselliseksi oppiaineen, luovan, oppilaslähtöisen ja vuorovaikutuksellisen luonteen vuoksi. Onnistuneen ja mahdollista kouluun kiinnittymistä edistävän kuvataideopetuksen keskiössä näyttäytyi kuitenkin kuvataidekasvattajan ainehallittavuus ainedidaktisten sekä pedagogisten sisältöjen osalta. Kouluun kiinnittymisen kolminaisuuden näkökulmasta kuvataidekasvattajien kouluun kiinnittymisen yleiskäsitykseen liittyvät tulkinnat olivat varsin yhtenevät nykyisen teoriapohjan kanssa. Tulos oli yllättävä tutkimusjoukon lähes olemattoman kouluun kiinnittymistä koskevan esiymmärryksen vuoksi. Kuvataiteen kouluun kiinnittymistä edistävien mahdollisuuksien tulkinta teoriapohjan näkökulmasta, osoitti kuvataiteen mahdollisuudet erityisesti oppilaan kognitiiviseen (Eccles, 1989) kouluun kiinnittymisen edistämiseen. Kuvataiteen monipuolisen ja vuorovaikutuksellisen olemuksen vuoksi, kuvataiteen voitaisiin nähdä edistävän myös oppilaan toiminnallista (Finn, 1989) sekä tunneperäistä (Hirchi, 1969) kouluun kiinnittymistä.