Kiusaamisen taustatekijät ja nuorten rikoskäyttäytymisen yhteys muiden kiusaamiseen

Abstract

Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitkä taustatekijät ovat yhteydessä muiden kiusaamiseen ja miten nuorten rikoskäyttäytyminen on yhteydessä muiden kiusaamiseen. Kiusaaminen ja rikollisuus vaikuttavat sekä nuorten että yhteisöjen hyvinvointiin. Kiusaamisen ja nuorten rikoskäyttäytymisen ennaltaehkäisy ovat keskeisimpiä yhteiskunnallisia tavoitteita. Samanlaisten riskitekijöiden on todettu olevan yhteydessä sekä kiusaamiseen että nuorten rikoskäyttäytymiseen ja näiden tekijöiden tunnistaminen voi auttaa kehittämään tehokkaampia keinoja niihin puuttumiseksi.

Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä ovat kiusaamisen ja nuorten rikoskäyttäytymisen käsitteet. Teoreettinen näkökulma käsittää kiusaamisen osalta ilmiön määrittelyn, tunnistamisen ja sen yleisyyden, kiusaamistutkimuksen teoreettisen taustan sekä kiusaamisen ennaltaehkäisyn ja puuttumisen toimintamallit. Nuorten rikoskäyttäytymisen osalta teoreettinen näkökulma rakentuu ilmiön esiintyvyydestä ja erityispiirteistä, nuorten rikoskäyttäytymistä selittävistä teorioista sekä sen ennaltaehkäisystä ja siihen puuttumisesta kansallisen lainsäädännön ja palvelujärjestelmän kontekstissa.

Tutkimusaineistona on Nuorisorikollisuus 2020 (FDS3717) -kyselylomakeaineisto. Tutkielman tarkastelu on rajautunut aineiston perusteella 15–17-vuotiaisiin nuoriin. Tutkimusaineistosta on valittu sellaisia muuttujia, jotka ovat tutkimuskysymyksiin vastaamisen kannalta olennaisia. Kiusaaminen kattaa sekä koulu- että nettikiusaamisen. Kiusaamisen taustatekijöistä on teoreettisen viitekehyksen perusteella tutkittu erilaisten yksilö-, perhe- ja ympäristötekijöiden yhteyttä kiusaamiseen. Nuorten rikoskäyttäytymisen ja kiusaamisen välisen yhteyden tutkimiseen on valittu väkivalta-, omaisuus- ja muuta rikollisuutta mittaavia muuttujia. Valituista muuttujista on tehty muuttujamuunnoksia eri tutkimusmenetelmien tarpeisiin.

Tutkielma on kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, jonka tutkimusmetodologisena lähtökohtana on kriittinen realismi. Tutkimusmenetelminä on käytetty kuvailevia menetelmiä, ristiintaulukointia ja χ2-testiä, keskiarvovertailuista Studentin t-testiä ja Mann-Whitneyn U-testiä sekä monimuuttujamenetelmistä logistista regressioanalyysia. Logistisiin regressioanalyyseihin on otettu mukaan vain sellaiset muuttujat, jotka olivat aiempien tutkimusmenetelmien perusteella tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kiusaamiseen. Kaikissa tutkimusmenetelmissä koulu- ja nettikiusaamista on tarkasteltu erikseen.

Tulosten perusteella yksilötekijöistä sukupuoli ja alhainen itsekontrolli ovat vahvimmin yhteydessä kiusaamiseen. Pojilla on suurempi riski muiden kiusaamiseen verrattuna tyttöihin ja alhainen itsekontrolli lisää riskiä muiden kiusaamiseen yli kaksinkertaisesti. Perhetekijöistä sukulaisten luona, sijaisperheessä tai muissa oloissa asuminen, perheen heikompi taloudellinen tilanne sekä etäinen lapsi-vanhempisuhde ovat vahvimmin yhteydessä kiusaamiseen. Sukulaisten luona, sijaisperheessä tai muissa oloissa asuvilla nuorilla on yli kaksinkertainen riski muiden kiusaamiseen verrattuna yhdessä molempien vanhempien kanssa asuviin nuoriin, ja myös heikompi taloudellinen tilanne sekä etäinen lapsi-vanhempisuhde lisäävät riskiä muiden kiusaamiseen. Ympäristötekijöiden osalta kohtalainen sekä huono asuinympäristö lisäävät riskiä muiden nettikiusaamiseen ja vastaavasti kouluympäristön ollessa kohtalainen tai huono riski sekä koulu- että nettikiusaamiseen kasvaa. Tulosten perusteella omaisuusrikollisuuden ja kiusaamisen välinen riskisuhde on suurin, kun taas muun rikollisuuden ja kiusaamisen välinen riskisuhde on pienin. Väkivaltarikoksen tai omaisuusrikoksen tekeminen lisää huomattavasti riskiä muiden koulu- sekä nettikiusaamiseen ja muun rikoksen tekeminen lisää riskiä muiden nettikiusaamiseen.

Kiusaamisen ei voida katsoa johtuvan vain yksilöön liittyvistä tekijöistä, sillä erilaiset perhe- ja ympäristötekijät ovat yhteydessä kiusaamiseen. Kiusaamisen vastaisessa työskentelyssä on huomioitava myös kiusaamista mahdollistavat ja rajoittavat sosiaaliset rakenteet sekä keskityttävä muita kiusaavan nuoren varhaiseen tukemiseen. Nuorilla rikoksentekijöillä on kohonnut riski muiden kiusaamiseen ja sosiaalityöllä on ammattikäytäntönä sekä tieteenalana mahdollisuuksia tukea kiusaamisella ja rikoksilla oireilevia nuoria esimerkiksi ehkäisevän lastensuojelun tai koulussa tehtävän sosiaalityön keinoin.

The purpose of this thesis is to examine which background factors are associated with bullying perpetration and how juvenile delinquent behavior is associated with bullying perpetration. Bullying and juvenile delinquency have an impact on the well-being of adolescents and communities. Prevention of bullying and juvenile delinquent behavior are the key aims for society. Bullying and delinquency has been found to share similar risk factors and identifying these factors can help to develop more effective means of addressing them.

The theoretical framework of this thesis is based on the conceptualizations of bullying and juvenile delinquent behavior. The theoretical perspective of bullying includes defining and identifying the phenomenon and its prevalence, the theoretical background of research on bullying as well as bullying prevention and intervention programs. Regarding the juvenile delinquent behavior theoretical perspective is based on the prevalence and characteristics of the phenomenon, the theories explaining juvenile delinquent behavior as well as its prevention and intervention in the context of Finnish legislation and service system.

The research data is the questionnaire of Finnish Self-Report Delinquency Study 2020 (FDS3717). Based on the research data this thesis represents 15-17-year-olds. Essential variables have been selected from the research data in terms on answering the research questions. Bullying covers both school- and cyberbullying. Regarding the background factors of bullying, the association of various individual, family, and environmental factors to bullying has been studied based on the theoretical framework. Variables measuring violent offences, property and other crimes have been chosen to study the association between juvenile delinquent behavior and bullying. The selected variables have been adjusted to meet the needs of different research methods.

The thesis is a quantitative cross-sectional study, and its methodological framework is based on critical realism. The research methods are descriptive methods, cross-tabulation and χ2-test, Student’s t-test, and Mann-Whitney U-test as comparisons of means and logistic regression as multivariate analysis. Only the statistically significant variables, based on the previous research methods, were selected for logistic regression analyses. In all research methods, school- and cyberbullying have been examined separately.

According to the results, gender and low self-control are the individual factors most strongly associated with bullying. Boys have a higher risk of bullying perpetration compared to girls, and low self-control doubles the risk of bullying perpetration. Among family-related factors, the strongest associations with bullying are found in adolescent living with relatives, in foster family, or under other circumstances, having a weaker financial situation of the family, and experiencing a distant child-parent relationship. Living with relatives, in a foster family or in other circumstances doubles the risk of bullying perpetration compared to living with both parents. Also, a weaker financial situation and a distant child-parent relationship increase the risk of bullying perpetration. Regarding environmental factors, moderate and poor residential environment increase the risk of cyberbullying and correspondingly, when the school environment is moderate or poor, the risk for both school- and cyberbullying increases. Results show that the highest odds ratio is between property crimes and bullying and the lowest odds ratio is between other crimes and bullying. Committing a violent offense or property crime significantly increases the risk of school- and cyberbullying, while involvement in other types of crime raises the risk of cyberbullying.

Individual related factors alone cannot be considered to cause bullying since various family related and environmental factors are associated with bullying perpetration. In bullying prevention and intervention, it is necessary to consider the social structures that enable and limit bullying as well as offer early support to the bullying perpetrator. Juvenile delinquents have an increased risk of bullying perpetration, and social work, both as a professional practice and a field of science, has the potential to support adolescents involved in bullying and criminal behavior, for instance through preventive child protection or school-based social work.