Kielikäsitykset lukion suomen kielen ja kirjallisuuden opettajien arviointikäytänteiden taustalla

Abstract

Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee lukion suomen kielen ja kirjallisuuden opettajien kielikäsitysten yhteyttä heidän arviointikäytänteisiinsä ja lukiokoulutusta ohjaavan opetussuunnitelman kuvauksiin. Tutkimus selvittää, minkälaisia käsityksiä lukion suomen kielen ja kirjallisuuden opettajilla on arvioinnista ja kielestä, minkälaista arviointia opettajat kertovat toteuttavansa, ja minkälaisia kielikäsityksiä toteutetut arviointitoimet ilmentävät. Samalla tarkastellaan, mitkä tekijät vaikuttavat näiden arviointi- ja kielikäsitysten ilmenemiseen arviointikäytänteinä. Tutkimus valottaa käytännössä, kuinka opettajien kuvaamat arviointitoimet ja kielikäsitykset suhteutuvat uudistuneen Lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet -dokumentin (2019) kuvauksiin ja kuinka opettajat hahmottavat arviointitehtävänsä lukion opetussuunnitelman kirjausten näkökulmasta.

Tutkimus yhdistää kielikäsityksiä ja arviointia tutkivan tutkimustehtävänsä pohjalta sosiolingvististä ja soveltavaa kielentutkimusta sekä sivuaa myös formatiivisen arvioinnin tutkimusta ja arviointiosaamisen tutkimusperinnettä. Aikaisemmassa alan tutkimuksessa on osoitettu, että kasvatusinstituutiot usein ylläpitävät yksikieliseen ideologiaan pohjautuvaa toimintakulttuuria, ja kouluissa edustuu monologinen kielikäsitys. Kuitenkin Lukiokoulutuksen opetussuunnitelman perusteet -dokumentti (2019) ohjaa dialogisempaan kielikäsitykseen, jossa (moni)kielitietoisuus nähdään laajan kielikasvatuksen ytimessä. Lukiokoulutuksen opetussuunnitelma painottaa myös entistä enemmän luonteeltaan jatkuvaa ja kokonaisvaltaista formatiivista arviointia, joten on syytä tarkastella sitä, millä tavoin opettajien kielikäsitykset edustuvat suomen kielen ja kirjallisuuden -oppimäärän arvioinnissa – sillä opettajien arviointikäytänteiden voidaan olettaa ilmentävän merkityskonstruktioita, joita toiminnan kautta kielestä rakennetaan.

Tutkimuksen aineisto kerättiin tammi- ja helmikuussa vuonna 2024 sähköisellä kyselylomakkeella, jota jaettiin neljässä eri suomen kielen opettajille suunnatussa Facebook-ryhmässä. Lomake sisälsi avoimia kysymyksiä ja suljettuja kysymyksiä, joissa vastaajien suhtautumista väittämiin kartoitettiin Likert-asteikon avulla. Sähköiseen kyselyyn täysiä ja osittain täytettyjä vastauksia kertyi yhteensä 15 suomen kielen ja kirjallisuuden opettajalta. Aineiston analyysi toteutettiin laadullisesti, monitieteisen teoriaohjaavan sisällönanalyysin menetelmällä. Analyysia ohjaava teoria yhtäältä on Xun ja Brownin (2016) Opettajan arviointiosaamisen malli (engl.Teacher assessment literacy in practice, Talip), joka esittää kasvatukseen liittyvien käsitysten ja toimien kerrostumista, ja sen avulla on mahdollista paikantaa arviointikäytänteiden taustalla vaikuttavat käsitykset arvioinnista ja kielestä. Kielikäsityksiin liittyvä analyysi puolestaan pohjautuu Dufvan ym. (2011) jakoon kielestä monologisena tai dialogisena.

Tutkimus osoittaa, että suomen kielen ja kirjallisuuden opettajilla on ajankohtaista ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelman (2019) mukaista tietoa ja ymmärrystä arvioinnista, ja etenkin formatiivisesta arvioinnista ja siihen sisältyvästä oppimista edistävästä palautteesta. Tässä tutkitun aineiston mukaan opettajat eivät miellä kieltä monologisen tai dialogisen kielikäsitysten ääripäitä mukailevien väittämien kautta, vaan käsittävät kielen monisyisenä kokonaisuutena ja ilmiönä, johon toisinaan sopivat niin monologiset kuin dialogisetkin kuvaukset. Kielikäsitysksistä kertomisen osalta opettajat kallistuivat kuitenkin enemmän osoittamaan dialogista suhtautumista kieleen. Opettajat kuvasivat yksimielisesti, dialogista kielikäsitystä mukaillen, kuinka tekstin keskeisimpänä ominaisuutena pidettiin viestin tai sanoman välittymistä ja melko tärkeänä pidettiin myös kirjoittajan omintakeisen viestintätavan välittymistä.

Tämän tutkimuksen perusteella suomen kielen ja kirjallisuuden opettajien kuvaamat, ja lukiokoulutuksen opetussuunnitelmankin edustamat, dialogiset kielikäsitykset eivät kuitenkaan reaalistu suoraan arviointikäytänteiden tasolla, vaan opettajien arviointiin liittyvät valinnat edustavat pikemminkin monologista suhtautumista kieleen. Opettajien kertoman mukaan lukiokoulutuksen päättävän ylioppilaskokeen arviointikriteeristö toimii vahvasti palautteen suuntaajana myös opintojaksokohtaisissa suoritteissa. Opettajat mitä ilmeisimmin mielsivät arviointitehtävänsä vahvemmin ylioppilaskokeen monologisen arviointikriteeristön ohjaamana kuin lukiokoulutuksen opetussuunnitelman (monikielisten) velvoitteiden kautta. Kuitenkin analyysia ohjannut Opettajan arviointiosaamisen malli soveltui hyvin myös kielikäsitysten kuvaamiseen. Mallin avulla voidaan paikantaa ja nimetä niitä tekijöitä, jotka selittävät epäsuhtaa opettajien kuvaamien kielikäsitysten ja toisaalta heidän arviointikäytänteidensä edustamien kielikäsitysten välillä, kuten koulun monologista kielikäsitystä edustava toimintakulttuuri, yhteistyön puute kieltenopetuksen välillä sekä lukiokoulutuksen päättävä äidinkielen ylioppilaskoe ja sen arviointikriteeristö. Tarvitaankin lisää tutkimusta siitä, kuinka lukion toimintakulttuuri ja opettajien arviointikäytänteet voisivat tehokkaammin edistää lukion opetussuunnitelman dialogisen kielikäsityksen välittymistä koulujen arkisiin käytänteisiin.