Kehkeytyvä selviytyminen ja toinen tieto : Kulttuurisen sosiaalityön kompilaatio
Kaartinen, Miina (2024)
Kaartinen, Miina
Tampereen yliopisto
2024
Media- ja viestintätutkimuksen ja esittävien taiteiden tohtoriohjelma - Media, Communication and Performing Arts
Informaatioteknologian ja viestinnän tiedekunta - Faculty of Information Technology and Communication Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Väitöspäivä
2024-11-01
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3639-4
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3639-4
Tiivistelmä
Tämä väitöskirja tutkii arkista selviytymistä sosiokulttuurisena ilmiönä sekä sitä, miten kyseistä aihetta voi tutkia ja miksi. Jokainen ihminen kokee elämänsä aikana vastoinkäymisiä ja sellaisia jaksoja, jotka vaativat sitkeyttä ja sinnittelyä. Vaikeissa olosuhteissa voi elämä olla pelkkää päivästä toiseen pärjäämistä. Mikä merkitys kulttuurilla on näissä tilanteissa? Ihminen kertoo vaikeista kokemuksistaan nojaten kulttuurissa tarjolla oleviin tarinoihin, kuuntelee tärkeää laulua saadakseen voimaa, hakeutuu tutun harrastuksen pariin jaksaakseen taas hetken. Voisiko ajatella, että selviytymisellä on kulttuurinen ulottuvuutensa? Väitöskirja lähtee liikkeelle näistä pohdinnoista, retkeilee laajasti kulttuurintutkimuksen ja sosiaalityön tieteenaloilla ja päätyy lopulta jäsentämään sosiaalityötä kulttuurisena praksiksena.
Selviytymistä lähestytään tutkimuksessa suhteissa tapahtuvana prosessina, johon arkinen kulttuuri ja sen kertomukset monin tavoin vaikuttavat. Aihetta taustoitetaan monitieteisesti yhdistämällä kulttuurintutkimusta, feminististä jälkihumanismia ja ekososiaalista sosiaalityötä. Tutkimusmateriaalina toimii populaarikulttuuriset kertomukset: aineistona käytetään Metsolat-televisiosarjaa, iskelmälaulaja Katri Helenan henkilöhaastatteluja sekä tutkijan kokemuksia lahtelaisesta yhteisöpuutarhaprojektista. Moninaisten aineistojen ja menetelmien avulla tutkimus tekee näkyväksi kulttuurin erilaisia merkityksiä sosiaalityön konteksteissa.
Teoreettis-metodologisesti väitöskirjassa punotaan yhteen useita tieteellisiä lähestymistapoja. Tutkimusotetta kuvaavat jälkilaadullisuus ja autoetnografisuus. Tutkimuksen lopputulokseen ovat vaikuttaneet tutkijan kokemukset, sattuma sekä tutkimusprosessin merkityksiin pysähtyminen. Erilaisia teoreettisia aineksia yhdistämällä tutkimukseen on rakentunut metataso, jonka myötä myös tieteellisen kulttuurin käytäntöjen tarkastelu liittyy osaksi tutkimusasetelmaa. Väitöskirja on muodoltaan epäkonventionaalinen, sillä se on monografia, johon liittyy kaksi vertaisarvioitua ja jo julkaistua artikkelia. Poikkeuksellinen muoto on osa väitöskirjan argumentaatiota, sillä tutkimus pyrkii hallittujen synteesien sijaan tuottamaan toista tietoa. Sellaista tietoa, joka on paikantunutta, pohdiskelevaa ja etsii tietä elämään päin.
Tutkimus valaisee selviytymistä monitieteisenä ilmiönä hyödyntämällä resilienssin käsitettä ja tekemällä näkyväksi, kuinka käsitteiden tulkinta itsessään muokkaa selviytymisen sosio-kulttuurista prosessia. Selviytymisen tutkiminen ja käsitteellistäminen sosiaalisesta näkökulmasta vaatii erityishuomiota nykyhetkessä, kun ekologiset kriisit uhkaavat niin ihmisen kuin muiden lajien elämän jatkuvuutta. Kestävyysmurros tai ekososiaalinen siirtymä tarkoittaa paitsi laajoja systeemitason muutoksia yhteiskunnan eri osa-alueilla, myös muutoksia tavallisessa arkielämässä sekä sitä ylläpitävissä instituutioissa, arvoissa ja arvostuksissa. Tieteellä on merkittävä rooli länsimaisen elämänkatsomuksen perusrakenteissa ja tieteellä voisi olla merkittävä rooli myös näiden rakenteiden muuttamisessa. Väitöskirjassa argumentoidaan, kuinka etenkin kulttuurintutkimuksen ja sosiaalityön kaltaisilla akateemisilla aloilla on erityinen eettinen vastuu pyrkiä muuttamaan tieteen käytänteitä. Myös tutkimusta tulisi tehdä toisin, kun tavoitteena on edistää yhteiskunnallista muutosta.
Selviytymistä lähestytään tutkimuksessa suhteissa tapahtuvana prosessina, johon arkinen kulttuuri ja sen kertomukset monin tavoin vaikuttavat. Aihetta taustoitetaan monitieteisesti yhdistämällä kulttuurintutkimusta, feminististä jälkihumanismia ja ekososiaalista sosiaalityötä. Tutkimusmateriaalina toimii populaarikulttuuriset kertomukset: aineistona käytetään Metsolat-televisiosarjaa, iskelmälaulaja Katri Helenan henkilöhaastatteluja sekä tutkijan kokemuksia lahtelaisesta yhteisöpuutarhaprojektista. Moninaisten aineistojen ja menetelmien avulla tutkimus tekee näkyväksi kulttuurin erilaisia merkityksiä sosiaalityön konteksteissa.
Teoreettis-metodologisesti väitöskirjassa punotaan yhteen useita tieteellisiä lähestymistapoja. Tutkimusotetta kuvaavat jälkilaadullisuus ja autoetnografisuus. Tutkimuksen lopputulokseen ovat vaikuttaneet tutkijan kokemukset, sattuma sekä tutkimusprosessin merkityksiin pysähtyminen. Erilaisia teoreettisia aineksia yhdistämällä tutkimukseen on rakentunut metataso, jonka myötä myös tieteellisen kulttuurin käytäntöjen tarkastelu liittyy osaksi tutkimusasetelmaa. Väitöskirja on muodoltaan epäkonventionaalinen, sillä se on monografia, johon liittyy kaksi vertaisarvioitua ja jo julkaistua artikkelia. Poikkeuksellinen muoto on osa väitöskirjan argumentaatiota, sillä tutkimus pyrkii hallittujen synteesien sijaan tuottamaan toista tietoa. Sellaista tietoa, joka on paikantunutta, pohdiskelevaa ja etsii tietä elämään päin.
Tutkimus valaisee selviytymistä monitieteisenä ilmiönä hyödyntämällä resilienssin käsitettä ja tekemällä näkyväksi, kuinka käsitteiden tulkinta itsessään muokkaa selviytymisen sosio-kulttuurista prosessia. Selviytymisen tutkiminen ja käsitteellistäminen sosiaalisesta näkökulmasta vaatii erityishuomiota nykyhetkessä, kun ekologiset kriisit uhkaavat niin ihmisen kuin muiden lajien elämän jatkuvuutta. Kestävyysmurros tai ekososiaalinen siirtymä tarkoittaa paitsi laajoja systeemitason muutoksia yhteiskunnan eri osa-alueilla, myös muutoksia tavallisessa arkielämässä sekä sitä ylläpitävissä instituutioissa, arvoissa ja arvostuksissa. Tieteellä on merkittävä rooli länsimaisen elämänkatsomuksen perusrakenteissa ja tieteellä voisi olla merkittävä rooli myös näiden rakenteiden muuttamisessa. Väitöskirjassa argumentoidaan, kuinka etenkin kulttuurintutkimuksen ja sosiaalityön kaltaisilla akateemisilla aloilla on erityinen eettinen vastuu pyrkiä muuttamaan tieteen käytänteitä. Myös tutkimusta tulisi tehdä toisin, kun tavoitteena on edistää yhteiskunnallista muutosta.
Kokoelmat
- Väitöskirjat [4980]