Historiapolitikointia verkossa: Dmitri Medvedevin historiateemaiset kirjoitukset sosiaalisessa mediassa vuosina 2022–2023

Abstract

Tässä tutkielmassa tarkastellaan Venäjän entisen presidentin ja pääministerin Dmitri Medvedevin sosiaalisen median kirjoituksien historiapoliittisia väitteitä vuosilta 2022–2023. Venäjän turvallisuusneuvoston varapuheenjohtajana toimiva Medvedev on tullut tunnetuksi huomiota herättävistä kirjoituksistaan, joissa hän usein viittaa historiaan. Tarkastelun kohteena ovat pääasiassa Telegram- ja X-palvelussa julkaistut Medvedevin kirjoitukset. Tutkimuskysymyksinäni on, millaisia historiapoliittisia väitteitä Medvedev esittää kirjoituksissaan ja miten nämä heijastelevat laajemmin venäläistä historiapolitiikkaa. Kyseessä on laadullinen tutkimus, jossa yhdistelen sisällön-, narratiivi- ja diskurssianalyysien metodologiaa. Aineistosta on etsitty toistuvia aihekokonaisuuksia, joissa Medvedev käsittelee historiaa. Analyysi on tehty aihekokonaisuuksiin pohjautuvan teemoittelun perusteella.

Tutkimuksen tuloksena aineistoista oli tunnistettavissa kahdeksan teemaa. Nämä toimivat samalla Medvedevin rakentamina historiallisina narratiiveina, jotka perustuvat venäläiseen historiankirjoitukseen sekä heijastelevat Venäjän valtion virallisia kantoja ja tulkintoja historiallisista tapahtumista. Tunnistetut teemat olen analysoinut kolmessa käsittelyluvussa: historian oikeuttama Venäjä, Ukraina-kysymys ja kollektiivisen lännen uhka. Ensimmäinen käsittelyluku sisältää teemat: edeltäjävaltioiden perintö ja voitto suuressa isänmaallisessa sodassa, suojelun ja totuuden narratiivit sekä Venäjän – kristikunnan ja perinteisten arvojen viimeinen linnake. Toinen käsittelyluku keskittyy Ukrainaan sisältäen teemat: ”Ukraina on keinotekoinen valtio” – historiallisesti venäläinen Ukraina sekä fasistinen ”Bandera-Ukraina”. Kolmas käsittelyluku sisältää teemat: ikiaikainen russofobia, Yhdysvaltojen ja natsististen ”satelliittivaltioiden” valikoiva muisti sekä reunavaltioiden irredentistinen kipuilu.

Tutkimustulokset osoittivat Medvedevin pyrkimyksen oikeuttaa Venäjän toimintaa historialla erityisesti suhteessa Ukrainassa käytävään sotaan. Historiapolitiikkaan liitetty tarkoituksellisuus näkyy vahvasti Medvedevin kirjoituksien narratiiveissa, joista on tunnistettavissa useita eri motiiveja. Medvedev perustelee historialla Venäjän toimia ja velvollisuuksia sekä rakentaa narratiiveja, joissa Venäjä on pikemminkin länsimaiden vihamielisen ja russofobisen politiikan uhri ja että Venäjä toimii oikeuden- ja totuudenmukaisesti käydessään sotaa Ukrainassa suojellakseen omia kansalaisiaan. Menneisyyden perintö, erityisesti Neuvostoliiton ajalta, ohjaa Medvedevin mukaan Venäjää tänä päivänäkin. Ukraina onkin Medvedevin käsityksen mukaan historiallisesti venäläistä aluetta. Ukrainaa johtaa Medvedevin mukaan toisen maailmansodan aikaisten ukrainalaisnationalistien perinteiden mukaan toimiva natsistinen hallinto, joka tulee tuhota. Samalla retoriikkaan yhdistetään vahvasti suuren isänmaallisen sodan voiton myyttiä arvolatauksineen. Medvedev esittää Venäjän kristikunnan viimeisenä linnakkeena, joka puolustaa perinteisiä ja kristillisiä arvoja epämoraalisilta länsimailta.