Nuorten eläintuottajien maatalousihanteet
Takkinen, Pihla (2024)
2024
Yhteiskuntatutkimuksen maisteriohjelma - Master's Programme in Social Sciences
Yhteiskuntatieteiden tiedekunta - Faculty of Social Sciences
This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Hyväksymispäivämäärä
2024-11-04
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202410079120
https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202410079120
Tiivistelmä
Tässä tutkielmassa on tutkittu suomalaisten nuorten eläintuottajien maatalousihanteita sekä esteitä näiden ihanteiden saavuttamiselle. Eläintuotannon rakenteellinen muutos on keskeinen maatalouden kestävyysmurroksen onnistumisen kannalta, joten on syytä tietää, millaisena maatalouden tavoiteltava tila nuorten eläintuottajien keskuudessa näyttäytyy. Aikaisempi viljelyn ihanteita selvittänyt kulttuurisosiologinen tutkimus on pitkälti keskittynyt ”hyvän viljelijän” konseptiin, jolloin tulokset ovat vahvemmin kiinnittyneet tilatasolla ilmeneviin hyvän viljelyn symboleihin.
Tässä tutkimuksessa ihanteita on lähestytty tilatasoa laajemmasta näkökulmasta, kiinnostuksena nuorten eläintuottajien sanoittamat ”hyvän maatalouden” piirteet. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla kuutta tutkimuksen tekohetkellä alle 35-vuotiasta eläintilallista.Haastatteluaineisto on litteroitu ja analysoitu manuaalisesti, analyysimenetelminä kategoria- ja diskurssianalyysit. Analyysin avulla havaitut tulokset on lopuksi sijoitettu maatalouden ympäristö- ja taloudellisia ehtoja kuvaavaan nelikenttään.
Aineistosta hahmottui neljä ihannemaatalouden diskurssia, jotka ovat produktionistinen, markkinaehtoinen, kotimainen sekä pienimuotoinen, hajautettu maatalous. Produktionistisen eli tehokkuusorientoituneen maatalouden, sekä markkinaehtoisen eli sääntelystä vapaan maatalouden ihanteessa tuotannon taloudelliset ehdot korostuvat, kun taas ympäristöehdot eivät niinkään. Esteeksi produktionistiselle maataloudelle nähtiin etenkin tehottomuuteen kannustavat viljelytuet. Markkinaehtoisen maatalouden esteenä puolestaan pidettiin byrokratiaa.
Kotimaisen maatalouden diskurssissa korostuivat tuotannon ympäristöehdot, vaikka paradoksaalisesti uhkana kotimaiselle tuotannolle pidettiin juuri ympäristöön kohdistuvaa sääntelyä. Tästä näkökulmasta tuotannon niukat taloudelliset resurssit korostuivat. Pienimuotoisen, hajautetun maataloustuotannon ihanteessa maataloustuotanto tapahtuisi lähellä kuluttajaa, eikä ympäristön kannalta ongelmallisia eläintuotannon keskittymiä olisi. Pienimuotoisessa tuotannossa taloudelliset ehdot niin ikään korostuvat, mikä näkyy resurssien optimointina tilatasolla. Esteenä tämäntyyppiselle eläintuotannon rakenteelliselle muutokselle pidettiin niin tiedolliseen ohjaamiseen liittyviä ongelmia, kuten tutkimustiedon hajanaisuutta sekä tiedon soveltamiseen liittyviä riskejä ja resurssien puutetta. Myös vaikeus keskustella eläintuotannossa vaadittavista muutoksista mainittiin.
Tässä tutkimuksessa ihanteita on lähestytty tilatasoa laajemmasta näkökulmasta, kiinnostuksena nuorten eläintuottajien sanoittamat ”hyvän maatalouden” piirteet. Tutkimus on toteutettu haastattelemalla kuutta tutkimuksen tekohetkellä alle 35-vuotiasta eläintilallista.Haastatteluaineisto on litteroitu ja analysoitu manuaalisesti, analyysimenetelminä kategoria- ja diskurssianalyysit. Analyysin avulla havaitut tulokset on lopuksi sijoitettu maatalouden ympäristö- ja taloudellisia ehtoja kuvaavaan nelikenttään.
Aineistosta hahmottui neljä ihannemaatalouden diskurssia, jotka ovat produktionistinen, markkinaehtoinen, kotimainen sekä pienimuotoinen, hajautettu maatalous. Produktionistisen eli tehokkuusorientoituneen maatalouden, sekä markkinaehtoisen eli sääntelystä vapaan maatalouden ihanteessa tuotannon taloudelliset ehdot korostuvat, kun taas ympäristöehdot eivät niinkään. Esteeksi produktionistiselle maataloudelle nähtiin etenkin tehottomuuteen kannustavat viljelytuet. Markkinaehtoisen maatalouden esteenä puolestaan pidettiin byrokratiaa.
Kotimaisen maatalouden diskurssissa korostuivat tuotannon ympäristöehdot, vaikka paradoksaalisesti uhkana kotimaiselle tuotannolle pidettiin juuri ympäristöön kohdistuvaa sääntelyä. Tästä näkökulmasta tuotannon niukat taloudelliset resurssit korostuivat. Pienimuotoisen, hajautetun maataloustuotannon ihanteessa maataloustuotanto tapahtuisi lähellä kuluttajaa, eikä ympäristön kannalta ongelmallisia eläintuotannon keskittymiä olisi. Pienimuotoisessa tuotannossa taloudelliset ehdot niin ikään korostuvat, mikä näkyy resurssien optimointina tilatasolla. Esteenä tämäntyyppiselle eläintuotannon rakenteelliselle muutokselle pidettiin niin tiedolliseen ohjaamiseen liittyviä ongelmia, kuten tutkimustiedon hajanaisuutta sekä tiedon soveltamiseen liittyviä riskejä ja resurssien puutetta. Myös vaikeus keskustella eläintuotannossa vaadittavista muutoksista mainittiin.