Public Health Response to the COVID-19 Pandemic in Kazakhstan, 2020-2021

Abstract

Maaliskuun 11. päivänä 2020 WHO julisti pandemiaksi vuoden 2019 uuden koronavirustaudin (COVID-19), joka oli levinnyt 114 maahan alle kolmessa kuukaudessa. Kolmen vuoden kuluttua arviolta 771 miljoonaa ihmistä oli saanut tartunnan ja 9 miljoonaa oli kuollut virukseen maailmanlaajuisesti. Pitkällä aikavälillä COVID-19 on myös vaikuttanut kielteisesti maiden talouksiin ja ihmisten fyysiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin.

Onnistunut COVID-19-pandemian torjunta perustui lääkkeettömien ja lääkkeellisten toimien yhdistelmään SARS-CoV-2:n leviämisen rajoittamiseksi ja taudin lieventämiseksi. Muut kuin lääkkeelliset toimet olivat erityisen tärkeitä pandemian alkuvaiheessa. Niihin sisältyi henkilökohtaisia, yhteisöön ja ympäristöön kohdistuvia rajoitustoimia, ja niiden tavoitteena oli vähentää SARS-CoV-2:n leviämistä. Kun lääkkeelliset toimet tulivat saataville ne olivat ratkaisevan tärkeitä COVID-19-tautia sairastavien sairastuvuuden ja kuolleisuuden vähentämiseksi. COVID-19-rokotteilla pyrittiin vähentämään taudin vakavuutta ja leviämistä. Farmaseuttiset ja ei-farmaseuttiset toimenpiteet vaativat korkean kattavuuden, mutta toimenpiteiden käyttöönotto ja noudattaminen oli usein puutteellista.

Tämän väitöskirjan tavoitteena oli selvittää tekijöitä, jotka vaikuttivat tehokkaisiin kansanterveydellisiin COVID-19-pandemian torjuntatoimiin Kazakstanissa vuosina 2020-2021, ennen ja jälkeen COVID-19-rokotteiden käytöönottoa. Tätä varten tehtiin neljä tutkimusta, joissa keskityttiin kansanterveydellisten toimien eri näkökohtiin.

<b>Tutkimuksessa I</b> tarkasteltiin lääkkeettömiä torjuntakeinoja (NPI) (mukaan lukien ympäristön, ja yhteisön tekijät sekä henkilökohtainen suojautuminen), jotka liittyivät SARS-CoV-2:n tarttumiseen työperäisesti öljykenttätyöntekijöiden keskuudessa Atyraun alueella Kazakstanissa ennen kuin rokotteita oli saatavilla. Kesäkuusta syyskuuhun 2020 teimme puhelinhaastatteluihin perustuvan tapaus-verrokkitutkimuksen, johon osallistui 296 COVID-19 tapausta ja 536 tervettä kontrollihenkilöä, jotka asuivat ja työskentelivät samanaikaisesti samassa työvuorossa öljykentällä. Havaitsimme, että työympäristössä, jossa oli tiukasti toteutettu sairastuneiden eristämistoimia ja ympäristötoimenpiteitä, työskentely koneellisesti ilmastoidussa tilassa oli ainoa ympäristötekijä, joka liittyi tartuntaan. Lisäksi yksilölliset tekijät, kuten puutteellinen käsien desinfiointi, työvuorojen välinen matkustaminen ja työajan ulkopuolella tapahtuva kanssakäyminen työtovereiden kanssa, olivat SARS-CoV-2:n leviämiseen liittyviä tekijöitä. Tutkimus korosti monipuolisen lähestymistavan merkitystä ympäristöön, yhteisöön ja yksilöihin kohdistuvissa toimenpiteissä sekä kohdennetun viestinnän tärkeyttä tartuntojen vähentämiseen tähtäävien toimenpiteiden käyttöön myöntyvyydessä.

<b>Tutkimuksessa II</b> tarkasteltiin jatkuvasti muuttuviin kansallisiin COVID-19-hoito- ohjeisiin perustuvien hoitokäytäntöjen omaksumista suuressa tartuntatautisairaalassa Almatyssa, Kazakstanissa. Käytimme poikkileikkausasetelmaa ja poimimme tietoja aikuisista, jotka joutuivat sairaalaan COVID-19:n vuoksi Almatyssa, neljän korkean COVID-19-ilmaantuvuusjakson aikana heinäkuusta 2020 joulukuuhun 2021. Tutkimusjaksojen aikana hoito-ohjeisiin tehtiin kuusi muutosta. Havaitsimme, että hoitokäytännöt eivät olleet kansallisten suositusten mukaisia suurimmalla osalla potilaista. Erityisesti hoito ei ollut linjassa antikoagulantteja (98 prosenttia potilaista), antibiootteja (95 %), glukokortikoideja (56 %) ja viruslääkkeitä (56 %) koskevien suositusten kanssa. Tulokset paljastivat ristiriitaisuuksia annettujen hoitojen ja kansallisten ohjeiden välillä, mikä osoittaa, että ohjeiden noudattamisessa oli mahdollisesti puutteita, ja korostaa, että on tärkeää lisätä tietoisuutta ohjeiden päivityksistä sekä tarjota lääkäreille enemmän koulutusta ja ohjausta päivitetyistä ohjeista.

<b>Tutkimuksessa III</b> arvioimme neljän COVID-19-rokotteen tehokkuutta, jotka oli hyväksytty hätäkäyttöön Kazakstanissa helmikuusta syyskuuhun 2021. Teimme Almatyssa retrospektiivisen kohorttitutkimuksen 18-vuotta täyttäneillä aikuisilla käyttäen aggregaattitietoja COVID-19-rokotusstatuksesta sekä yksilötason tietoja COVID-19 tapauksista rokotetuilla. Havaitsimme, että kaikki Almatyssa käytetyt COVID-19-rokotteet olivat tehokkaita: QazVac-rokotteen teho (VE) oli 79 %, Sputnik V:n rokotteen 77 %, Hayat-Vaxin 71 % ja CoronaVacin 70 %. Todettiin, että rokotettujen läpimurtoinfektion kumulatiivinen riski oli korkempi 60-vuotta täyttäneillä henkilöillä sekä virusmuunnos aaltojen aikana, mikä korostaa tehosterokotuskampanjoiden tärkeyttä ja iäkkään väestön rokotusten priorisointia.

<b>Tutkimuksessa IV</b> keskityttiin perusterveydenhuollon työntekijöidentietoihin, asenteisiin ja käytäntöihin, jotka liittyivät rokotuksiin, mukaan lukien rutiini- ja COVID-19-rokotukset. Arvioimme erityisesti tekijöitä, jotka liittyvät luottamukseen COVID-19-rokotteeseen ja sen kattavuuteen. Teimme poikkileikkaustutkimuksen maalis-huhtikuussa 2021 rokotuksista vastaavien palveluntarjoajien keskuudessa 54 julkisessa ja yksityisessä perusterveydenhuollon laitoksessa kolmessa maantieteellisesti hajallaan sijaitsevassa kaupungissa Kazakstanissa. Tutkimusajankohtana COVID-19-rokotukset eivät vielä olleet pakollisia terveydenhuollon työntekijöille. Tutkittujen 1461 hoitohenkilökunnan tiedot, asenteet ja käytännöt sekä rutiini- että COVID-19-rokotuksia kohtaan olivat puutteellisia. Vain 30 prosenttia luotti COVID-19-rokotteeseen, ja 30 prosenttia aikoi kieltäytyä rokotuksesta. Riittävien tietojen ja myönteisen suhtautumisen rutiinirokotuksia kohtaan sekä myönteisten asenteiden rutiinirokotteiden tehoa ja turvallisuutta kohtaan havaittiin olevan yhteydessä myös COVID-19-rokotemyöntyvyyteen. Päätelmämme on, että toimenpiteet, joilla parannetaan perusterveydenhuollon työntekijöiden tietoja ja asenteita rutiinirokotuksia kohtaan, voivat myös auttaa parantamaan väestön COVID-19-rokotuskattavuutta.

Yhteenvetona voidaan todeta, että tämän väitöskirjan neljässä osatutkimuksessa tunnistettiin useita keskeisiä tekijöitä, jotka vaikuttivat kansanterveydellisiin torjuntatoimiin COVID-19-pandemian aikana Kazakstanissa sekä tunnistettiin kohteita kansanterveystoimia vahvistaville ohjelmille ja suosituksille. Näiden tekijöiden ymmärtäminen on ratkaisevan tärkeää, kun siirrymme akuutista pandemiasta toipumisvaiheeseen ja varaudumme tuleviin tautiuhkiin.

On March 11, 2020, the novel Coronavirus disease 2019 (COVID-19), which had spread to 114 countries in under three months, was declared a pandemic by WHO. Within three years of the declaration, 771 million people were infected with, and 9 million people died from the virus, globally. COVID-19 has also negatively impacted countries’ economies and people’s long-term physical and psychological well-being.

A successful COVID-19 pandemic response relied on the combination of nonpharmaceutical and pharmaceutical interventions for reducing transmission of SARS-CoV-2 and mitigating disease. Nonpharmaceutical interventions (NPIs) were especially important during the onset of the pandemic. The NPIs included personal, community and environmental controls and aimed to reduce SARS-CoV-2 transmission. Pharmaceutical interventions, once they became available, were critical to reducing morbidity and mortality in people with COVID-19. COVID-19 vaccines aimed to reduce transmission and severity of disease. High levels of uptake of nonpharmaceutical and pharmaceutical interventions were needed, but adoption of and compliance with these measures were often subpar.

This dissertation aimed to identify factors influencing effective public health responses to the COVID-19 pandemic in Kazakhstan in 2020 - 2021, before and after COVID-19 vaccines became available. To achieve this, four studies were conducted, focusing on different aspects of the public health response.

In <b>Study I</b>, we examined NPIs (including environmental, community and personal protective factors) associated with occupational SARS-CoV-2 transmission among oilfield workers in the Atyrau region of Kazakhstan prior to vaccine availability. From June to September 2020, we conducted a telephone-based case-control study of 296 COVID-19 case-patients and 536 healthy controls who lived and worked concurrently in the same shift oil camps. We found that in an occupational setting with strictly implemented containment and mitigation of environmental measures, working in air-conditioned spaces was the only environmental factor associated with transmission.

Additionally, individual factors, like infrequent hand disinfection, travel between work rotations, and off-hours interactions with coworkers were the main drivers of SARS-CoV-2 transmission. The study highlighted the importance of a multifaceted approach to environmental, community and personal interventions and the importance of targeted communication messages to promote individual uptake of measures to reduce transmission.

In <b>Study II</b>, we examined the adoption of treatment practices based on ever-changing national COVID-19 treatment guidelines in a large hospital for infectious diseases in Almaty, Kazakhstan. Using a cross-sectional design, we extracted data from adults who were admitted to the hospital with COVID-19 in Almaty, Kazakhstan, from July 2020 to December 2021, when the incidence of COVID-19 was at its peak. Six changes in treatment guidelines were made during the study periods. We found that practices were not aligned with national recommendations for the majority of patients. Specifically, treatment was not aligned with recommendations for anticoagulants (in 98% of patients), antibiotics (95%), glucocorticoids (56%), and antivirals (56%). The findings revealed discrepancies between the treatments administered and the national guidelines, indicating a potential gap in guideline adherence and highlighting the importance of increasing awareness of guidelines updates and providing increased training and oversight to practitioners on updated guidelines.

In <b>Study III</b>, we evaluated the effectiveness of four COVID-19 vaccines authorized for emergency use in Kazakhstan from February to September 2021. We conducted a retrospective cohort study of adults ≥18 years of age or older using aggregate COVID-19 vaccination data and individual-level information on COVID-19 breakthrough cases in Almaty city. We found that all COVID-19 vaccines used in Almaty were effective against SARS-CoV-2 infection, with a vaccine effectiveness (VE) of 79% for QazVac vaccine, 77% VE for Sputnik V, 71% VE for Hayat-Vax, and 70% VE for CoronaVac. We found higher cumulative hazards of breakthrough infection in persons aged 60 years or older and during variant surges, highlighting the importance of booster vaccination campaigns and prioritizing vaccination in the elderly population.

In <b>Study IV</b>, we focused on knowledge, attitudes, and practices related to vaccination, including routine vaccination and COVID-19 vaccination, among primary care providers. We specifically assessed factors associated with COVID-19 vaccine confidence and uptake. We carried out a cross-sectional study between March and Aril 2021 among providers in charge of vaccination in 54 state and private primary care facilities in three geographically dispersed cities in Kazakhstan. COVID-19 vaccinations were not yet compulsory for healthcare workers at the time of the study. We found low levels of knowledge, attitudes, and practices toward both routine and COVID-19 vaccination among the 1,461 providers studied. Only 30% were confident in the COVID-19 vaccine, and 30% planned to refuse vaccination. Adequate knowledge and positive attitudes toward routine vaccination and adequate attitudes toward the efficacy and safety of routine vaccines were found to be associated with COVID-19 vaccine confidence. We conclude that interventions that improve primary care providers' knowledge and attitudes toward routine immunization can help increase COVID-19 vaccine coverage in the general population.

In summary, the four studies in this dissertation identify several key factors affecting the public health response to the COVID-19 pandemic in Kazakhstan and identify priority areas for programs and policies to strengthen public health. Understanding these factors is critical as we move into the recovery phase of the pandemic response and prepare for future disease threats.