Exploring Cybervictimisation : An Integrative Approach to the Dynamics Behind Victimisation

Abstract

Internetin käytön muuttaessa päivittäisi rutiinejamme, muuttaa se samalla verkkorikollisten käyttämiä strategioita. Nettirikoksen uhriksi jäämisen riski on jatkuvassa kasvussa riippumatta netin käyttäjän iästä, sukupuolesta tai fyysisestä sijainnista. Vaikka kuka tahansa internetin käyttäjä voi olla motivoituneen internetin rikollisen kohde, vain osa internetin käyttäjistä jää rikoksen uhriksi. Sosiaalipsykologisessa väitöskirjassani olen tutkinut kuinka nettirikosuhrikokemuksia selittävien teorioiden integrointi voi parantaa uhritutkimuksen laatua, miten uhrikokemuksia selittävät tekijät vaihtelevat kulttuureittain, kuinka suojaavat persoonallispiirteet voivat vähentää uhrikokemuksia ja miten merkittävät yhteiskunnalliset muutokset vaikuttavat nettirikosuhrikokemuksiin. Väitöskirjassani olen hyödyntänyt empiiristä, monikansallista, kansallista, poikkileikkaavaa ja pitkittäistutkimusdataa tutkiessani nuorten, nuorten aikuisten ja aikuisten työkäyvien ihmisten nettirikosuhrikokemuksia. Väitöskirja koostuu neljästä erillisestä tutkimuksesta vuosien 2019 ja 2024 väliltä. Artikkeli I tarkastelee syitä kyberrikoksen uhriksi jäämisen taustalla 15–25-vuotiaiden keskuudessa hyödyntäen kyselytutkimusdataa Yhdysvalloista, Suomesta, Espanjasta ja Etelä-Koreasta. Artikkeli II tutki kyberkiusaamisen uhriksi jäämisen takana olevia syitä hyödyntäen Artikkelin I dataa. Artikkeli III tutkii kyberrikosuhrikokemuksia suomalaisnuorten ja nuorten aikuisten keskuudessa. Artikkeli IV koostuu seitsemän aikapisteen kyselydatasta. Artikkelin tavoitteena oli tutkia tekijöitä suomalaisen aikuisten työvoiman, 18–64-vuotiaiden keskuudessa. Artikkelit hyödyntävät integroivaa teoreettista lähestymismallia, jonka perustana on rutiinitoimintojen teoria (Cohen & Felson, 1979). Tutkimusaineiston analyyseissä on hyödynnetty logistista regressioanalyysiä, Karlson–Holm–Breen (KHB) -menetelmää ja monitasoisia regressioanalyysejä. Väitöskirjani tulokset osoittavat integroivan lähestymistavan hyödyllisyyden, sen laajentaessa tutkimuskuvaa nettirikosuhrikokemusten taustalla. Lisäksi tutkimustulosten mukaan syyt nettirikosuhrikokemusten taustalla vaihtelevat kulttuureittain ja että merkittävät yhteiskunnalliset muutokset voivat vaikuttaa nettirikosuhrikokemuksiin. Väitöskirjan tulosten mukaan riski joutua verkkouhrien uhriksi on yleinen ja jatkuvasti kasvava.

As the use of the internet reshapes societal and individual routines, it also alters the strategies of online offenders. The risk of cybervictimisation is escalating for internet users, regardless of their age, gender, or physical location. While any internet user could potentially be a target for motivated offenders, only a fraction of them become cybervictimised. In my social psychological dissertation, I have studied the integration of established criminological theories to enhance cybervictimisation research, explored the variation of cybervictimisation factors between cultures, considered how protective measures should be included in cybervictimisation research and investigated how major societal changes impact this phenomenon. My dissertation utilises versatile research data to investigate cybervictimisation among adolescents, young adults, and the adult workforce. It comprises four distinct studies conducted between 2019 and 2024. In Article I, the focus was on the factors of cybercrime victimisation among adolescents and young adults aged 15–25 in the U.S., Finland, Spain, and South Korea. Article II focused on factors behind the cyberharassment victimisation of adolescents and young adults using the same data as in Article I. In Article III, the focus was on the cybercrime victimisation of youngsters and young adults in Finland. Finally, Article IV, which used longitudinal 7-wave survey data, investigated cybercrime victimisation factors among the adult workforce aged 18–64 years. All articles employ an integrative theoretical approach using routine activity theory (Cohen & Felson, 1979) as the underlying framework, combined with the general theory of crime (Gottfredson & Hirschi, 1990), the belongingness hypothesis (Baumeister & Leary, 1995), the Big Five model (John & Srivastava, 1999; McCrae & Costa, 2003) and the personality trait mastery (Pearlin & Schooler, 1978) using logistic regression, the Karlson–Holm–Breen (KHB) method with multilevel mixed-effects and fixed effects logistic regression models to study cybervictimisation from the perspectives of cybercrime and cyberharassment. The results of this dissertation reveal the usefulness of an integrative approach as it offers a broader view of the dynamics behind the complex, lifetime event of cybervictimisation. The results also reveal the factors behind cybervictimisation and how these can vary among diverse cultures. Finally, the findings reveal that the risk of being victimised online is prevalent and constantly on the rise.